MATTI, isäntä.
KAISU, hänen vaimonsa.
VAPPU, Matin äiti.
HELENA, Matin sisar.
NIITTYNEN, naapuri-mies.
TAHVO KYNTÖLÄ, talonpoika, sulhanen.
MATTILA, puhemies.
Tapaus salokylässä Karjalassa.
NÄYTTÄMÖ: Tavallinen, yksinkertaisesti kalustettu huone. Perällä ovi;
oikealla uuni ja akkuna; vasemmalta vie ovi kamariin.
Matti istuu vasemmalla sijaitsevan pöydän ääressä lukien sanomalehteä.
Vappu kutoo sukkaa, Kaisu kehrää.
MATTI. Aina niitä varkaitakin vain liikkuu. Joka päivä saa niistä
sanomalehdestä lukea.
KAISU. Missä ne nyt ovat mellastaneet?
MATTI. Aivan tässä naapuripitäjässä. Erään vaateaitan olivat näet ihan
tyhjentäneet.
VAPPU. Kylläpä ovat ihmisiä!
KAISU. Ei niillä näy säälintunnetta ensinkään olevan; kaiken vaan
vievät.
MATTI. Säälintunnetta! Ketä rosvot säälisivät? Ei niiden omaatuntoa
mikään vaivaa, vaikka tappaisivat ihmisenkin.
VAPPU. Niinhän se taitaa olla. Kunhan vain eivät tänne tulisi.
MATTI. Eipähän niitä vielä täällä ole nähty. -- Mutta tuokaahan,
naiset, illallista; kello jo kahdeksatta käy.
VAPPU. Kannahan sinä, Kaisu, ruoka pöytään! Minä saisin tämän sukan
tänä iltana valmiiksi.
KAISU (vähän kiivastuen). Minulla olisi tässä kyllä kehräämistä.
VAPPU. Voithan huomenna kehrätä sen, mitä et tänään ehdi.
KAISU (kiivaasti). Voitte tekin sen sukan valmistaa vasta huomenna.
Minähän tässä emäntä olen.
MATTI. No... no... Joko taas...
VAPPU (kiivaasti). Sinä emäntä! Niin -- sitä sinä olet laulanut aivan
siitä asti, kun Matti-poikani sinut tähän otti. Mutta sen sanon
sinulle, että minä tässä emäntänä heilun niinkauan kun pääni pystyssä
pysyy, enkä alistu kenenkään käskettäväksi.
MATTI. NO... no... Mitä se äiti taas siinä...
KAISU (melkein itkien). Ja sen minäkin tässä sanon ja sanoisin vaikka
koko kylän kuullen, että niin riitaisaa ja pahansisuista anoppia ei
toista löydy ainakaan tässä pitäjässä ja tuskin toisessakaan.
MATTI (Kaisun puhuessa). No, mitä sinä, Kaisu, taas? Älä nyt tuossa
riitele! Eihän se sillä parane. No... no... Herkeähän siitä!... Tuokaa
se ruoka!...
VAPPU. Vai pahansisuinen! Hahahaa. Kuka se nytkin riidan aloitti?
Minäkö, häh?
HELENA (tulee kamarista). Mikä nyt taas on? Aina te riitelette!
MATTI (Helenalle). Tuo sinä, Helena, illallinen! (Vapulle ja Kaisulle).
Ja te akat, jos ette tukkoa suutanne, niin saatte uloslähdön. Ja
tuokaakin se illallinen nyt juuri pöytään!
KAISU. Kyllä meidän täytyy, Matti, erota talosta. Ei tästä elämästä
tul...
MATTI (keskeyttää kiivaasti). Suu kiinni ja paikalla! -- No, ruoka
pöytään! (Vappu ja Kaisu nousevat.)