Kuin talven rinnassa haava
yhä auki ammottaa
tuo Koljonselkä aava.
Kun katsot, niin kammottaa.
Lumivaippaan kietoi tiukkaan
jo talvi sen rantamaat,
purot puutuivat jäähän piukkaan,
suot riittyi ja huurtui haat.
Maall' aisakellot helkkää
ja rientää suksimies,
jo aikoja talvea pelkkää
muu luomakunta ties.
Mut Koljonselkä aava
yhä auki ammottaa
kuin talven rinnassa haava.
Kun katsot, niin kammottaa.
Hile hautautuu sen nieluun,
lumen ahmaavat aallot sen,
kuin kätketty syvyyden sieluun
ois helvetti hehkuinen.