Joko hukka mun peri? --
tuot' äänettömyydeltä urkin ma vain,
kun tulvahti tuska, tuli murhe kuin meri,
tukipaikkaa ja turvaa ma turhaan hain;
sydän vavahti, seisahti veri,
perus järkähti, pois olin pohjaltain,
hajos minuus, ma olin kuin outo ja eri,
ja jos hairasin taa, typötyhjän ma sain.
Ei hetkeni lyönyt,
olin ehtinyt vain toden äärehen tiukkaan,
oli vastassa korpi, mua vartosi työ nyt
ja arki, oli pakko mun tyytyä niukkaan
ja unteni purppurat ryysyihin vaihtaa
ja menneeltä katseeni kaihtaa.