Mielin nuortein murrat kaiteen,
vuosisatain rakentaman,
vakaa luoja työläistaiteen,
palvelija hengen saman,
sielut synkenneet mi syttää
kautta maiden niinkuin kulo.
Esimerkkis elähyttää
niinkuin kevättuulen tulo.
Aina työssä, aina työssä
nään mä sun kuin kaivosmiehen
hämärässä puoliyössä.
Kyllyit kahlehditun tiehen,
tylsään liikkumattomuuteen.
Eespäin, eespäin vaikka vaivoin,
irti vanhasta ja uuteen
voimill' älyn, aatteen, aivoin.
Usko, joka vuoret siirtää,
täyttää työläispoves hartaan,
leiman luomuksiisi piirtää.
Yli unohduksen partaan
henkes hehkuva sun kantaa,
osaveljes haltioittaa,
viljoin virikkeitä antaa.
Pohjakerta kanssas voittaa.