Aina joutui vankiluoliin,
aina pantiin piinatuoliin
tai sai rikollisen maineen,
ken ei mennyt myötä laineen.
Sokrates ja Kristus kuoli,
Galileita liekit nuoli --
kutka kaikki kuolon uksen
aukas vuoksi vakaumuksen?
Ennen, niin, ja nyt ja aina.
Vanha historian laina
yhä elonkirjan täyttää,
aina elävänsä näyttää.
Niinkuin jälleen Idän mailla:
Astui oraakkelein lailla
henget ylväät esiin siellä
kaaoksen ja kauhun tiellä.
Varoittivat vaalimaansa
kansakuntaa kurjan maansa
villipedon hurmiosta,
tuomiosta, turmiosta.
Osoittivat tietä toista
ajan ankeen ahdingoista,
tietä, joll' ei haasta tykki;
jolla rauhaa sydän sykki.
Mutta nyrkki suut ne sulki,
jotka toden toivat julki,
hukka kansan parhaat peri,
vuoti viatonten veri.
Taipui kansa harvain tahtoon,
syöksyi "sankaruuden" vahtoon,
murskautui vihan muuriin,
sortui suruihinsa suuriin.