Nimismiehen pitää olla monipuolinen mies. Hänellä täytyy olla
taipumusta salapoliisiksi, hänen tulee tuntea maanlaadut, osata
arvostella maatalosta, onko se hallanarka vai ei, ja määrätä mitä on
tehtävä, jos joku on eksynyt erämaahan. Lisäksi on hänen huolehdittava,
että tilastolliset tiedot piiristä ovat täsmällisiä, ettei kukaan kilju
yleisellä paikalla ja ettei piirissä kulje "epäilyttäviä henkilöitä".
Hänen toimenaan on myöskin kertoa vuodentulon toiveista, hänen täytyy
nähdä tuntemattomaan tulevaisuuteen ja tietää varmaan sanoa, "tuleeko
siemenestä puute". Maan routimiset, veden vähyys ja runsaus, sateet,
tuulet ja tuiskut -- kaikista tulee hänen pitää vaaria ja niistä
"aikanaan" ilmoittaa. Maanteiden tarkastukset ovat hänen hauskimpia
retkiään. Jos ei hän osaa kylliksi määrätä someroa, on hän
epäkäytännöllinen; jos hän määrää liian paljon, on hän tyhmä.
Mutta ennen kaikkea tulee hänen olla lakimies. Hänen pitää tuntea
kaikki lait. Usein tie- ja vesirakennuksen insinöörit saavat ihmetellä
sitä kekseliäisyyttä, jolla hän selviytyy vaikeimmastakin pulmasta. Hän
on oppinut itse tekemään lakeja, ja suunnilla ne useinkin ovat. Sillä
hän ei hätäile, ja hän tuntee miehet, joiden kanssa on tekemisissä. Hän
on näppärä saamaan sovinnon aikaan asianomaisten kesken ja nauraa usein
partaansa keksinnöilleen.
Niin, sanalla sanoen kaikilla aloilla ja kaikkialla häntä kaivataan ja
tarvitaan. Hirvi on ammuttu kiveliössä: missä on vallesmanni?
Viinakauppias on pannut vettä liemeensä, ostaja huutaa: annapa kohtaan
vallesmannin! Kauppamatkustaja, jonka on kyytipoika rekineen
kampsuineen ajanut ojan pohjaan, huutaa: Mitä h--ttiä! Eikö tässä
piirissä vallesmannia olekaan?
Kuvernööri hänelle marisee herkeämättä, uhkaa sakoilla ja komentelee;
kruununvouti "muistuttaa", "huomauttaa" ja "kehoittaa" lakkaamatta,
aikoo valittaa kuvernöörille ja kirjoittelee hävyttömyyksiä
virkakirjeiden selkäpuolet täyteen; koko kansa häntä haukkuu, ja
velalliset toivovat hänen sielunsa ja ruumiinsa alimmaiseen h--ttiin.
Mutta vallesmanni ei hätäile. Sillä hän on monipuolinen mies, ja hän on
silmästä silmään katsonut herra Perkelettäkin...
* * * * *
Minun tuli ensi kerran olla yleisenä syyttäjänä käräjillä. En ottanut
koko tointa kovinkaan juhlalliselta kannalta.
Minkäpä ne nyt minulle tekisivät.
Asia koski kahta nuorukaista, jotka arvannostotilaisuudessa olivat
olleet hutikassa ja mellastaneet aikalailla. Se oli tapahtunut silloin
kun muutakin "laittomuutta" tässä maassa harjoitettiin sen minkä
ehdittiin. Miksei saanut yksi olla yhtä laiton kuin toinenkin?
Laitontahan oli koko arvannosto, -- mikä sitten jos pojatkin elivät
laittomasti.
Asia oli jo ollut kerran ennen käsiteltävänä. Paria todistajaa oli
kuulusteltu. Nyt oli ilmoitettu taas kaksi uutta todistajaa.
Nuorukaiset olivat kotokylän miehiä, reippaita poikia kumpikin, ja
vanhoja tuttuja minulle. Molemmin he pelkäsivät sakkoa, mutta minun ei
käynyt asiaa auttaminen.
"Emmeköhän pääse hyvin vähällä", lohduttelin heitä.
Asia huudettiin, ja molemmat nuorukaiset, Heikki Kuusisto ja Kalle
Vimpari, tulivat itse vastaamaan.
Edellisten käräjäin pöytäkirja luettiin. Siihen otetuista
vierastenmiesten todistuksista ei käynyt selville, olivatko he olleet
juovuksissa tai ketään häirinneet.
Minä ilmoitin kaksi uutta todistajaa, talokkaan Ville Kangaspään ja
torppari Sameli Lahden.
Heitä vastaan ei ollut jääviä, saivat vannoa ja todistaa.
Kangaspää, vanha, kunnioitettava ukko, jäi ensiksi todistamaan.
_Tuomari_: No olivatko nämä arvannostossa päissään, ja mitä ne tekivät?
_Kangaspää_: Tätä Heikki Kuusistoa en nähnyt, mutta kyllä tämä Kalle
Vimpari siltä näytti.
_Tuomari_: Näytti? Mitä hän teki? Häiritsikö toimitusta tai ketään
yksityistä?
_Kangaspää_: Ei minulle vaan mitään tehnyt, enkä nähnyt muillekaan
tekevän.
_Tuomat_: No mistä todistaja tietää, että vastaaja Vimpari oli
juovuksissa?
_Kangaspää_: Kyllä se selvään näkyi. Nurkan takana kiroili, ja oli
riisunut takin päältään, ja viinapullo oli kädessä. Päissään oli, ei
auta. Ei selvä mies niin mellakoi.
_Tuomari_ (Vimparille): Myöntääkö vastaaja olleensa juovuksissa?
_Vimpari_: Kyllä sitä tuli maistetuksi, mutta se oli jälkeen
arvannoston enkä minä tehnyt kellekään mitään pahaa, -- itsekseni vaan
kiroilin, että kun lähdin ollenkaan, kun kuuluivat sanovan, että oli
laiton koko arvannosto.
_Tuomari_ (todistajalle): Se oli siis jälkeen arvannoston, kun
todistaja näki vastaajan nurkan takana mellastamassa?
_Kangaspää_: Niin oli. Väkikin oli jo suurimmaksi osaksi poistunut.
Herrat olivat parhaillaan syömässä eivätkä tainneet hekään, äänistä
päättäen, olla aivan vesiselviä.
_Tuomari_: No tietääkö todistaja muuta?
_Kangaspää_: En minä _tähän_ asiaan muuta tiedä. Mutta en ole koskaan
kuullut, että tämä Kalle Vimpari olisi viinamies.
_Tuomari_: Todistaja saapi sitten poistua.
_Kangaspää_ (mennessään): Pyytäisin kulujani.
_Tuomari_ (Sameli Lahdelle, joka on tullut sisälle samassa kun
Kangaspää on poistunut): No mitä tämä tietää?
_Sameli Lahti_: En minä tähän asiaan mitään tiedä.
_Tuomari_: Mitä varten teidät sitten on tänne käsketty?
_Sameli_: Sitä minä itsekin ihmettelen. Olihan siellä muita ihmisiä
jälestäpäin. Selviä miehiä nämä silloin olivat kumpikin, kun minulle
ryypyt tarjosivat tallin takana.
_Tuomari_: Näillä oli siis viinaa?
_Sameli_: Ei ollut viinaa, mutta oli oikein vihollisen tulista
konjakkia. (Lautamiesten penkistä kuuluu naurun tirskumisia.)
_Tuomari_: Joivatko vastaajatkin?
_Sameli_: Eivät maistaneet kumpainenkaan, mutta sanoivat, että sitten
kun he arvan ovat nostaneet, niin sitten he ryyppäävät.
_Tuomari_: Todistaja ei siis tiedä, ovatko vastaajat olleet juovuksissa
vai ei.
_Sameli_: Mahdoton on minun tietää, minä menin naapuriin nukkumaan.
_Tuomari_: No sitten todistaja saapi poistua.
Sameli menee verkkaan ja miettiväisenä ikäänkuin jotakin vielä
sanoakseen.
_Tuomari_ (hetken perästä): No, mitä syyttäjä sanoo?
Minä selitän, että koska ei ole selville käynyt, että vastaajat
olisivat olleet juovuksissa ja vielä vähemmän ketään häirinneet, en voi
mitään edesvastausta vaatia. Ja kun, mikäli olen selville saanut, ei
liioin parempia todistajia enää ole, pyydän minä, että asia nyt
päätettäisiin.
_Tuomari_: Mitä vastaajat sanovat?
_Vastaajat_: Pyydämme päätöstä asiaan.
_Kalle Vimpari_: Minä tahtosin ilmottaa, että kun olin takin päältäni
riisunut, niin se ei tapahtunut viinan takia, vaan meillä oli meininki
painia. Eikä meillä ollutkaan kun litra konjakkia kummallakin...
* * * * *
Vähäisellä nuhteella he pääsivät kumpainenkin. -- Seuraavana
sunnuntaina käski Kalle Vimpari minutkin romiaisiinsa.
Semmoinen oli juttu, jossa ensi kerran olin "yleisenä syyttäjänä".