Bospori! sun lainees säikkyin
huokaa, milloin päivä väikkyin
vaipuu helmaas kosteaan!
Mut kuu se katsein vienoin
nousee, luoden varjot tienoin
valoon valmupunervaan.
Valmu-unelmiin jo untuin,
laine tuutiutuu tuntuin
vienoon värisoinnelmaan!
Oi, Suleima! tunnen riemun,
joka luokses pois nyt vie mun
helmaas vaiti vaipumaan:
kaipuun, joka hehkuin palaa,
kaihon, joka nousta halaa
riemuun yhä suurempaan, --
ihmeenlaisen suonten kuumeen,
untenmailman valmuhuumeen, --
tule laineen tunnelmaan!
6.