En tajua tuota, en usko,
vain unten harhoihin jäin:
tytön pienen hän ennen muita
ois onnehen nostanut näin?
Oli, kuin hän haastanut oisi:
»Sua, impi, lemmin -- oi!»
Oli, kuin -- yhä vielä mä uinun, --
se totta olla ei voi.
Oi, saisin uinuen kuolla,
sun rinnalles tuutiutuin,
ja auvoisna hervota, sammuin
vesiss' silmät ja hekkumasuin!