Mua synkkyys vaivaa -- harppus tuo,
jos kuuntelemaan taju taipuu,
ja sormin herkin sävel luo,
mi sulosoinnuin sieluun vaipuu.
Jos rinnassain on toivo, kaipuu,
sen laulu vain saa heräämään;
jos silmäpohjaan kyynel haipuu,
se heruu -- pois vie poltteen tään.
Mut hurja jylhyys lauluhun!
Äl' ilon ääntä aluks säistä,
näet itkeä nyt täytyy mun,
tai sydän raskas ratkee näistä.
Se routui polopäiväin jäistä,
yön tuskiin ehtyi itkunpäät;
nyt kokekoon se äärimmäistä,
mi särkee sen -- tai sulaa jäät.
6.