Heit' itke, jotka vietiin virtain taa,
joilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa;
sä itke, -- Juudan harppu rikki on,
kodissa Herran asuu uskoton!
Miss', Israil, pesset jalkas vertyneen?
Oi, milloin taas saa laulus säveleen?
Ja milloin, Siion, riemuvirtes soi
ja taivaansoinnuin rinnat haltioi?
Väsynyt kansa, jota miero vie,
oi, minne häädyt, missä päättyy tie?
On pesä kyyhkyll', luola ketullai,
sai kansat maan, -- mut Israil haudan sai!
4.