Kaikki kirkkahin
vain joutuisimmin vaipuu;
kaikki suloisin
sa ihaninnaan haipuu.
Kuin tähti lennossaan,
kuin kukka tehden terää,
niin toiveet katoo, kuihtuu vaan
ja hukkuu, kun ne herää.
Kaikki kirkkahin
vain joutuisimmin vaipuu;
kaikki suloisin
se ihaninnaan haipuu!
Ken siis unelmois,
kun uni kesken kätkee?
Kenpä luottaa vois
siteihin, jotka ratkee?
Ei, paras silloin tuo,
kun sokeaksi heittyy:
jää näkemättä valovuo,
mi sentään yöhön peittyy!
Kaikki kirkkahin
vain joutuisimmin vaipuu;
kaikki suloisin
se ihaninnaan haipuu!