1. Johdanto.
2. Opetus alkaa.
3. Kotona ja ulkosalla.
4. Palvelijat käskijöinä.
5. Normaalikoulu.
6. Säeseppona.
7. Erinäisiä opintoja.
8. Ensimmäinen matkani.
9. Runollisia harjoituksia.
10. Srikantha Babu.
11. Bengalin-opintomme päättyvät.
12. Professori.
13. Isäni.
14. Eräs matka isäni seurassa.
15. Himalajan vuorilla.
16. Kotiinpaluu.
17. Opintoja kotosalla.
18. Kotoinen ympäristöni.
19. Kirjallisia kumppaneita.
20. Julkaisuja.
21. Bhanu Singha.
22. Isänmaallisuus.
23. "Bharati".
24. Ahmedabad.
25. Englanti.
26. Loken Palit.
27. "Särkynyt sydän".
28. Eurooppalainen musiikki.
29. Valmiki Pratibha.
30. "Iltalauluja".
31. Esitelmä musiikista.
32. Virran varrella.
33. Vieläkin "Iltalauluista".
34. "Aamulauluja".
35. Radzhendrahal Mitra.
36. Karwar.
37. "Luonnon kosto".
38. "Kuvia ja lauluja".
39. Eräs välivaihe.
40. Bankim Tshandra.
41. Laivanruho.
42. Menneitä.
43. Sadeaika ja syksy.
44. "Duuri- ja mollisointuja".
1
Johdanto.
Minä en tiedä, kuka se on, joka maalaa kuvia muistin kankaaseen; mutta
olipa hän kuka tahansa, joka tapauksessa hän maalaa kuvia: hänen
siveltimensä työ ei tarkoita pelkkää tapahtumien uskollista
jäljentämistä. Hän valikoi ja karsii, omaa makuansa noudatellen. Hän
tekee monesta suuresta oliosta pienen ja monesta pienestä suuren. Hän
työntää arkailematta taka-alalle sellaista, mikä oli lähellä, ja tuo
etualalle sellaista, mikä todellisuudessa sijaitsi taampana. Sanalla
sanoen: hän maalaa kuvia eikä kirjoita historiaa.
Niin kehittyy elämän ulkopinnalla tapahtumien sarja, ja sen
sisäpuolelle syntyy joukko kuvia. Nämä sarjat vastaavat toisiansa,
mutta eivät ole sama asia.
Meillä ei ole aikaa perinpohjaisesti tarkastella tuota meissä
sijaitsevaa työpajaa. Toisinaan sattuu silmiimme siitä jokin osa, mutta
enimmälti se jää katseen saavuttamattomana pimeän peittoon. Miksi tuo
uupumattoman uuttera maalaaja maalaa, milloin hän saa työnsä valmiiksi,
mihin kokoelmaan hänen kuvansa ovat aiotut -- kukapa voi sen sanoa?
Muutamia vuosia sitten, kun minulta tiedusteltiin kuluneen elämäni
tapahtumia, minulla oli tilaisuutta kurkistaa tuohon kuvakammioon. Minä
olin ajatellut tyytyä valitsemaan hieman aineksia elämäkertaani varten.
Mutta kun avasin oven, huomasin kohta, etteivät elämän muistelmat ole
mikään elämäkerta, vaan näkymättömän taiteilijan alkuperäinen teos.
Monenkirjavat, sinne tänne sirotellut värit eivät ole ulkonaisen valon
heijastumaa, vaan kuuluvat maalaajalle itsellensä ja johtuvat hänen
sydämestänsä, jonka syvien ja kiihkeiden tuntojen sävy niissä on. Niin
ollen ei kankaaseen kuvattu kertomus kelpaa oikeudessa esitettäväksi
todistuskappaleeksi.
Mutta vaikka yritys, jonka tarkoituksena on kerätä täsmällisiä
historiallisia tietoja muistin aarrekammiosta, lieneekin hedelmätön,
sisältyy kuvien katselemiseen kumminkin suuri viehätys, ja minä olen
sen viehätyksen lumoissa.
Tie, jota kuljemme, suojakatos, jonka alla lepäämme, eivät ole
matkustaessamme meille kuvia -- ne ovat liian välttämättömät, liian
ilmeiset. Mutta kun sitten illalla, ennen majataloon saapumista,
katsahdamme taaksepäin kohti niitä kaupunkeja, vainioita, virtoja ja
kyliä, joiden kautta aamuinen kulkumme on johtanut, niin nuo näyt
muuttuvat painuvan päivän valossa todellisiksi kuviksi. Niinpä minäkin,
kun minun aikani oli tullut, katsahdin taakseni elämäni tielle ja
jouduin näkemieni valtoihin.
Herättikö tuon harrastuksen pelkkä luonnollinen kiintymys omaan
menneisyyteeni? Jonkinlaista henkilökohtaista tunnetta asiaan tietenkin
liittyi, mutta kuvilla oli sitäpaitsi oma itsenäinen taiteellinen
arvonsa. Minun muisteloihini ei sisälly yhtään ainoata tapausta, jota
kannattaisi säilytellä ikiajoiksi. Mutta asian arvo ei ole ainoa
seikka, joka oikeuttaa merkitsemään sen muistiin. Jos vain voi tehdä
toisille tajuttavaksi ja tunnettavaksi sen, mitä on itse todella
tuntenut, niin säilyttäminen merkitsee aina jotakin lähimmäisillemme.
Jos ne kuvat, jotka ovat muistiin hahmoutuneet, voidaan ilmaista
sanojen avulla, niin ne ansaitsevat sijan kirjallisuudessa.
Minä tarjoan muistikuvani lukijalle kirjallisina tuotteina. Olisi
erehdys, jos otaksuttaisiin niiden tarkoituksena olevan oman
elämäkertani esittämisen. Siltä näkökannalta nämä muistelmat
ilmenisivät sekä hyödyttöminä että epätäydellisinä.
2