Hetken kuluttua hän sanoi ihmetellen kuin lapsi ja nauraen
ihmettelylleen: -- En olisi voinut koskaan uneksia, että tuollaista voi
tapahtua Punatalossa! Se on kuin ihme!
-- Mitä rouva sanoo! Ja isä, jos joku sen hänelle kirjoittaa! --
-- Ole hiljaa! Sinä ja lapsesi seuraatte minua. Ja lapsi saa hyvät
päivät... Siksi olemme työskennelleet -- me molemmat, täällä rakkaani!
-- Olen köyhä -- en voi maksaa, -- helppo on toki nyt synnyttää lapsi.
-- Minä iloitsen siitä. --
Yön mielenkiihtymys oli ollut Julialle liian vahva. Hänen kasvonsa
vääntyivät... Ja hän vapisi kovin.
-- Mene nukkumaan vuoteelleni. -- Älä ole hupsu! Nuku nyt! Kukaan ei
voi sinulle enää tehdä pahaa. Me lähdemme pois tästä talosta, pian,
pian... Me lähdemme ihanaan seutuun. -- Milada rauhoitti Juliaa kuin
kehtolasta.
Jultsch sulki silmänsä, vaan käsi, joka oli tarrannut Miladan
käsivarteen kiinni, vavahti silloin tällöin. Hiljaa ja liikkumattomana
katseli Milada nukkuvan kasvoja...
Hieno kärsivä piirre kulki Julian nenänjuuresta ylähuuleen ja poisti
kasvojen karkeuden.
Oli kuin näkymätön käsi olisi tasoittanut nuo kehittymättömät, pulleat
piirteet, suoden niille arvokkuutta ja yksilöllisyyttä. -- Äidin sielu
kuvastui niissä.
Milada mietti tämän hetken ihmeellisyyttä.
Hänen oma rakkaussuhteensa Gustiin hehkuineen ja kukkeuksineen -- ennen
hänestä niin turha ja toivoton -- se jatkui täten, -- tässä kypsyi
elämän syvin sisällys.
Miladan oma kulunut ruumis ei voinut enää lasta synnyttää, silloin
saapui tuo vahva, terve olento. Tämä otti vastaan ja antoi hänelle
lapsen...
Kaikkien Miladan ylpeitten yritysten tulos oli tuon turvattoman lapsen
pelastus. -- Se eli hiljaa maalaistytön kohdussa, joka oli ollut
Punatalon pilkan esineenä. Se lapsi liikkui. Se eli! --
Ja se rakkauden työ, johon Milada oli itseään ankaralla kurilla
kasvattanut, -- se saattoi nyt varmana johdattaa lasta elämän poluilla.
-- Niin selittämättömänä kuin Miladan kohtalo oli alkanut, päättyi
hänen elinpäiviensä vaikutus lapsen ilmestymisellä.
* * * * *
Tutkimaton salaisuus, sinä kokoat kastepisaraan kaikki valon ihanuudet!
* * * * *
Milada kuuli portinvahdinrouvan tulevan rappusia ylös herättämään
Jultschin. -- Milada nousi ja meni häntä vastaan. --
-- -- Päivä koitti. -- --
-- -- Sinä päivänä laski rakennusmestari uuden lastenkodin peruskiven.