Uuteen palvelukseen.
Muutamia päiviä tuon maan-isännän käynnin jälkeen tuli mummo myöhään
illalla kotiin erään tuttavansa herrasväen luota. Heillä oli ollut
senlainen onnettomuus, että heiltä oli kuollut palvelusneiti.
"Nyt sinulla on paikka tiedossa, vaikk'ei minua lainkaan huvita, että
taas ehkä erkanemme, sillä olisimmepa kyllä toimiin tulleet yhdessäkin.
Mutta toiselta puolelta on se erittäin sopivaa, että pääset
palvelukseen, sillä en minä juuri kehoita sinua täänlaisen vanhan
mummon toimissa pyörimään, kun vaan palveluspaikkoja on saatavissa."
Silloin Elsan silmät kiilsivät; oikeinpa rinta aaltoili pelkästä
ilosta. Yksitoikkoiseksi alkoikin tulla eläminen mummon kamarissa,
vaikka jotain tehtävää olikin. Toista toki oli palvelus.
Mummo tuli hyvilleen, nähtyään Elsan suloisesti hymyilevän.
"Minun on hauska nähdä sinua, kun sinulla on halu työhön. Nytkään tänä
kesänä ei mikään olisi voinut estää sinua levähtelemästä, mutta sinä
päinvastoin olet ollut ahkerassa työssä; sellainen pitää ihmisen luonto
olla. Ahkeraa täytyy ehdottomastikin kunnioittaa sekä rikkaan että
köyhän."
"Mitä lajia väkeä he ovat, sen uuden palveluspaikan isäntäväki?" kysyi
Elsa.
"Maisteri on herra, he ovat vielä nuoria kumpikin sekä rouva että
herra. On heillä jo pari pientä lastakin sentään."
"Yksikö palvelija heillä pidetään?"
"Mihinkäs siinä yksi joutuis! Tulee teitä olemaan kaksi. Sinä
oikeastaan tulet lastenpiiaksi, ja sinun tulisi, jos myönnyt menemään,
mennä sinne jo huomis-aamuna."
"Miksikä en menisi."
"Älä nyt suinkaan hyvä ihminen siksi ota, että minä mitenkään ajan
sinua sinne, tai tahdon sinusta päästä!"
"En minäkään tahtoisi teistä päästä, ilman sanomattannekin sen
ymmärrän, ett'ette aja minua pois, sillä olisittepa sen voinut tehdä
kohta tuloni jälkeen."
"Hm", myhähti mummo.
Elsalla olivatkin kapineet joltisessakin kunnossa, mutta täytyi niitä
järjestää sentään, ennenkuin taas voi muuttaa uuteen palveluspaikkaan.
Kiireellä asetettiin kaikki reilaan läpi yön. Vähän nukahdettua
aamupuoleen, nousivat mummo ja Elsa puoliunisina ylös, haukkasivat
suurusta ja varustausivat lähtemään. Käsirattaille nostettiin Elsan
arkku ja nyt työntämään uutta ja outoa tulevaisuutta kohden.
Matka ei ollut pitää, sillä maisteri asui hyvin lähellä ainoastaan
toisessa korttelissa, ja oli siinä talossa tasainen pihamaa. Talon isoa
porttia pidettiin aina kiinni, ja kulettiin ulos ja sisään pienestä
portista. Siitä ei kuitenkaan kärryillä päässyt, vaan täytyi silloin
aina isoportti avata. Hirmuisen raskaat ja tanakat olivatkin tuon
isonportin puolikkaat. Niin, portin auki saatua työnnettiin käsirattaat
pihaan ja mummo johti kärryt maisterin kyökin rappujen eteen. Talossa
oli yksikerroksinen vinkkeliin rakettu asuinhuone-rivi, joka oudon
silmään näytti tavattoman pitkältä ja muhkealta. Elsalla ei nyt
kumminkaan ollut aikaa sen tarkemmin talon ulkomuotoa tutkia, vaan
kantoi mummon kanssa arkkua kyökkiin. Ensi silmäyksellä huomasi Elsa,
että kyökki oli hyvin avara, melkein Munkkiniemen kyökille vivahtava.
Oli siinä pulska ja tanakka piikakin, jonka toveriksi Elsan nyt oli
rupeaminen.
"Elsa tulee niin jotta rytkyy!" sanoi entinen piika, äänellä, joka
ilmoitti, että Elsa nyt oli tekemisissä suoraluontoisen ja säyseän
ihmisen kanssa.
"Hyvää huomenta!" sanoivat tulijat.
"Jumala antakoon", vastasi neiti.
Entisen neidin arkun viereen nostettiin Elsan arkku, sillä kyökin
seinämällä oli kyllä sijaa kolmellekin arkulle.
"Siinä on Sanna-vainajan arkku vielä poishakematta", sanoi toinen
piika.
"Saanko luvan kysyä nimeänne?" kysyi Elsa.
"Katri minun nimeni on."
Kun Katri oli paraiksi kerinnyt nimensä uudelle kumppanilleen
ilmoittaa, astui rouvakin kyökkiin. Rouva oli keskikokoinen
sirovartaloinen. Erinomaisen kaunis ei hän ollut, ei ylpeä myös, vaan
muutoin ryhdikäs, niin että jo ensi silmäheitolla huomasi hänen olevan
parempaa sukua; vähintäänkin juoksi hänen suonissaan aatelinen veri.
"Hyvää päivää rouva, tässä minä tuon teille Elsan. Minä toivon, että
rouva tulee olemaan täysin tyytyväinen Elsaan, ja niinmuodoin en
tarvitse minä hävetä esityksestäni."
Elsa ojensi päästökirjan rouvalle.
Rouva luki ja katsahti luettuaan Elsaan.
"Soo, vai olet sinä jo niinkuin vanhat palvelijat?"
Rouva pyörähtiin ympäri, kävi vähän hellin luona ja meni niin lappu
kädessä toiseen huoneesen. Vähän ajan kuluttua raotti rouva ruokasalin
oven ja kutsui Elsan sisälle. Elsa astui ruokasaliin.
Täällä istui maisteri pöydän ääressä aamukahvia juomassa. Hän oli
pienenlainen sievä mies, harmaa aamunuttu yllä ja silmälasit nenällä.
Elsa seisahtui ovipielessä vähän ja maisteri katsoi kahvipöydästään
Elsaa silmiin, samalla ryypiskellen kahvia suuhunsa. Rouva istahti
myöskin pöydän ääreen ja kaasi itsellensä kahvia, kaasipa yhden
liikakupinkin, ja sanoi:
"Tules Elsa tänne pöytään ottamaan kuppi lämmintä!"
Elsa ujosteli hieman ja astui pitkäveteisesti pöydän luo. Istui
kumminkin sitten uutta käskyä odottamatta kahvipöytään, ja noudattaen
talonväen esimerkkiä joi kahvia vehnästen kanssa.
Maisteri, juotuansa kahvin, astui hilpeästi työhuoneesensa. Ruokasalin
ja maisterin kamarin välinen ovi jäi isännän mentyä seposelälleen ja
Elsa näki kahvipöydästä, kuinka maisteri istui kirjoituspöydän ääreen
ja alkoi kirjoittaa.
Rouva nousi pöydästä ja astui kyökin-ovelle, jonka raosta hän sanoi:
"Mummo, tehkää niin hyvin ja tulkaa vähän tänne!"
Mummo tuli.
"Olkaa hyvä ja istukaa tähän pöytään; minä kaadan vähän kahvia."
"Kiitoksia, mitä rouva nyt minua kahvittamaan."
Mummo istui Elsan viereen. Elsa nousi ylös.
"Kiitoksia paljon rouva", sanoi Elsa.
"Ei kiittämistä", vastasi rouva ja Elsa pyörähti kyökkiin.
Mummo ja rouva tarinoivat ruokasalissa tovin aikaa.
Sillävälin muutti Elsa pukua kyökissä ja asetteli kapineitansa. Kun oli
saanut kaikki järjestetyksi ja toiselta piialta vähän talon tapoja ja
järjestystä kysellyksi, meni hän ruokasaliin.
"Kas, kun minäkin jäin tänne koko päiväksi istumaan", tuumi mummo.
"Jaha, Elsa tuli", sanoi rouva. "Lähdetäänpäs lastenkamariin!"
"Hyvästi nyt rouva ja paljon kiitoksia", sanoi mummo.
"Älkää nyt vielä menkö; tulkaa lapsia katsomaan", sanoi rouva.
"Voinhan tulla, jos rouva niin tahtoo."
Rouva kulki edellä, mummo perässä ja Elsa viimeisenä, ison salin takana
olevaan kamariin. Täällä vetelivät vielä aamu-unta rouvan lapset,
nelivuotinen poika ja kolmivuotinen tyttö. Kummallakin heistä oli oma
pieni sänkynsä. Toisella puolen huonetta sijaitsi lastenpiian sänky,
jota rouva kohta osoitti niinkuin Elsalle kuuluvana kapineena. Lapset
kun nukkuivat, ei kauvan lastenkamarissa viivytty, vaan mentiin läpitse
huoneen herrasväen makuuhuoneesen, joka sijaitsi lastenkamarin
vieressä, josta myöskin oli ovi isoon saliin. Tässä makuukamarissa oli
huonekaluina kaksi puusänkyä, pöytä, yksi piironki, useita tuolia,
vaatekaappi ja pesokaappi. Piirongin päällä oli peili ynnä muita
koristuksia ja seinillä monioita kuvatauluja.
Tärkeämpiä esineitä näytteli rouva Elsalle viran puolesta, sillä Elsan
ammattina lastenpiian toimen ohessa tuli olemaan myöskin huoneiden
siivous ja kunnossa-pito. Rouvan huomautuksen mukaan, jos hän nimittäin
näihin molempiin pystyisi, tulisi hän isomman palkan saamaan.
Mummo puristi hellästi Elsan kättä hyvästijätöksi ja poistui.
"Hyvästi rouva", sanoi hän mennessään.
"Hyvästi, hyvästi, mummo", sanoi rouva.
"Yyää! -- mam-mammaa!" kuului lasten itkunsekainen ääni toisesta
kamarista.
"Älä itke Anni, mamma kyllä tulee", sanoi rouva, kiiruhtaen lapsensa
luo. Elsa seurasi hiljalleen hyvin varovasti jäljessä.
Pikku Anni oli noussut istualle sängyssään; hänellä oli aika pyöreät
käsivarret ja komea pellavankarvainen tukka. Pieni Yrjö heräsi myöskin
ja katseli sisarensa kanssa suurilla silmillään äitiänsä ja Elsaa.
"Täältä mamma tuopi Annille ja Yrjölle Elsan", sanoi rouva leperrellen
lapsilleen.
"Elsan", sanoi Yrjö.
"Eltan", soperti Anni.
"Niin, Elsa tulee teitä hoitamaan."
"Ne taitavat vierastaa minua", tuumi Elsa ja poistui samalla etemmäksi.
"Eivät ne vierasta, tule vaan auttamaan pukemisessa ja silmien
pesussa."
Yrjö laskeusi sängystään alas ja rouva pani hänelle housut jalkaan ja
kasteli vedessä sienen, pyhkäisten siihen myöskin vähän saippuaa, ja
pyyhki sitten sillä pojan silmät puhtaiksi.
"Nyt saa Elsa pyyhkiä silmäsi kuiviksi, ja pukea enemmän; sinä tiedät
itse missä vaatteesi ovat", sanoi rouva, samalla antaen hoitoa pikku
Annille, jonka silmät nyt pestäviksi tulivat. Anni aristeli ja
pyristeli, eikä tahtonut lainkaan olla tyytyväinen, että hänen
kasvojansa kylmänlaisella vedellä huuhdottiin.
Elsa pyyhki Yrjön kasvot, kampasi pään, auttoi pitkät punaiset sukat ja
matalat solkikengät jalkaan; itse pani Yrjö röijyn yllensä, ja läksi
juoksemaan kamarista pois.
"Lapset taitavat olla hyvin terveitä, kun näyttävät niin virkuilta",
arveli Elsa.
"Ovathan tähän asti olleet, josta Luojalle kiitos", vastasi rouva.
Pian saatiin Annakin vaatteisiin; tukkaa vähän suorittiin ja rouva
alkoi taluttamaan häntä salin kautta ruokasaliin. Isossa salissa
kääntyi Anni taaksensa katsomaan, seuraako Elsa mukana. Nähtyänsä Elsan
heidän jäljessään kulkevan, sanoi Anni "yhm", ja ojensi kätensä Elsan
talutettavaksi.
"Eipä Anni yhtään vierastakaan", sanoi Elsa, ja otti Annia kädestä,
taluttaen tytön ruokasaliin. Siellä asetettiin Anni omalle korkealle
tuolillensa, joka työnnettiin pöydän ääreen. Yrjö oli jo entiseltä
ruokailemisen touhussa täyttä vauhtia.
Rouva jätti lapset Elsan huostaan ja meni maisterin kamariin.
"Kuules Alfred, kun pikku Anni ei yhtään vierasta Elsaa, kokotti vaan
kätensä Elsalle, että hän vaan saisi taluttaa enkä minä. Yhm sanoi
vaan."
Maisteri, vaimonsa puheesta kehoitettuna, nousi työstänsä ja tuli
ovelle katsomaan, jossa hän ei kuitenkaan sen enempää viipynyt, kuin
että vähän vilkasi.
Rouva palasi pian takaisin ruokasaliin ja sanoi Elsalle:
"Meillä on kaikki niin husin hasin, kun on ollut niin vähän työvoimaa;
tänään täytyy meidän siistiä, mutta mene nyt Elsa kyökkiin
suurukselle."
Elsa meni kyökkiin, jossa suuruspöytä jo häntä odotti.
"Nyt saamme haukata", sanoi Katri. Ja molemmat tytöt rupesivat ruoalle.
Kun Elsa oli syönyt, meni hän sisälle, jossa hän sai ensi toimekseen
harjata maisterin vaatteet, jota työtä hän teki ulkona rappusilla. Sen
tehtyään sai hän kiilloittaa maisterin saappaat kyökissä.
Maisteri katseli vaatteitaan ja saappaitaan, ja kun ei niissä mitään
moittimista huomannut, niin ei sanaakaan virkkanut. Omassa
työhuoneessaan hän yllensä puki ja otti sauvan etehisen nurkasta
käteensä ja alkoi astua ulos.
Maisterin mentyä alkoivat rouva ja Elsa puhdistaa maisterin
työhuonetta. Se olikin kyllä puhdas; ei missään näkynyt tomun
hiukkaakaan, vaan puhdistettava se nytkin oli, jos ei muuta, niin
paremmaksi vakuudeksi. Lapsetkin olisivat mielellään avuksi tulleet,
vaan rouva ei sallinut lasten ensinkään miehensä työhuoneesen tulevan,
vaan saivat he leikkiä muissa huoneissa. Yrjö olikin Annille hyvä
hoitaja, niin ett'ei tarvinnut kuin välistä mennä hätään, kun Anni
rupesi kovin Yrjölle juonittelemaan.
Puhdistustyö kävi Elsalta rouvan mielestä erittäin kätevästi ja samalla
tarkasti, ja hän oli erittäin tyytyväinen Elsaan.
Kun huoneet oli siistityksi saatu, sai Elsa luvan mennä lasten kanssa
pihalle. Lapset olivatkin jo hyvin tuskissaan sisällä olemiseen, kun
kesäaurinko sisään paistoi ja huomasivat kesäilmassa ulkona olevan
paljo hauskemman olon. Elsa menikin kohta, ja Yrjö juoksi edellä; Elsa
talutti Annia.
Pihan laidassa kasvoi sievää lyhyttä nurmea. Sinne lapset kohta
juoksivat, sillä he olivat tottuneet siellä leikkimään. Annikin
juoksenteli nurmella ja ei ollenkaan talutusta kaivannut.
Pihalla oli muitakin lapsia, ja hekin tulivat siihen katsomaan, ei
maisterin lapsia, vaan uutta neitiä Elsaa. Siinä oli isännän tytärkin,
joka oli jo toisella kymmenellä, erittäin sievä ja näppärä olento.
Isännän tytär rupesi Elsan kanssa tarinoimaan ja toiset saivat hänen
käskystänsä vähän etemmäksi poistua. Hän kyseli Elsan kotia ja
sukuperää ja jutteli hänelle kaikenlaista hauskaa. Kun hän näki
maisterin rouvan katselevan salin akkunasta, juoksi hän akkunan alle ja
kysyi:
"Emmekö saa vaunua ulos, että saamme viedä Annin kadulle?"
"Sano Elsalle, että hän tulee ottamaan vaunun."
Elsa kuulikin rouvan käskyn ja juoksi sisälle. Tekla, se oli tytön
nimi, jäi niin kauvaksi lasten luo. Elsa hinasi vaunua ulos, ja kun Anni
näki että vaunua tuodaan, kurotti hän jo kaukaa käsiään, sanoen:
"Yh, yh, vaunu."
Tekla ja Elsa nostivat Annin vaunuun ja laittoivat hänen siihen
istumaan niin sievästi kuin taisivat, ja nyt lähdettiin työntämään
vaunua portista ulos. Yrjökin työnsi sisarensa vaunua, näyttäen, että
hän oli mies ja vuotta vanhempi.
"Minnekäs mennään nyt?" kysyi Elsa.
Tekla, joka entisenkin neidin aikana oli maisterin lasten kanssa ulkona
käynyt, sanoi:
"Mennään Kluuvin rantaan."
Sinne sitä niin mentiinkin ja erittäin suloiselta tuntuikin
kuumanlaisena kesäpäivänä mennä veden rantaan. Siellä oli toisiakin
lastenpiikoja vaunuinensa, joita he edestakaisin työntelivät. Muutamat
toisista lasten hoitajista tunsivat maisterin lapset ja vaunun kuin
myöskin Teklan, ja sen johdosta alettiin Elsalta kysellä yhtä ja
toista. Olipa joukossa muutamia, jotka tunsivat myöskin Elsan, ei
ainoastansa mamselin luona olon ajoilta, vaan myöskin luutakaupan
ajoilta. Tuttavia niin Elsalle lisääntyi ja sai heidän kanssansa
vaihtaa monta ystävällistä sanaa, joka olikin erittäin virkistävää, kun
hän nyt oli ensi päivää uudessa paikassaan, eikä vielä varmaan tiennyt,
kummoiseksi uusi paikkansa rupeaa.