Eihän se nimeä maininnut.
Pyykkipäivinä oli mamselilla paljon puuhaa, kun Elsa oli pesotuvassa.
Hänen täytyi keittää ja varustaa ruoka oikeaan aikaan pesijöille ja
muutoinkin pitää taloudesta huolta. Kun vielä sattui samaan aikaan tuo
Heleenan kuoleminen, niin täytyi juosta myöskin lasareetissa.
Keskiviikkona hankitsi mamseli Heleenan siihen ruumisarkkuun,
jonka Munkkiniemen herra oli ostanut ja lasareettiin lähettänyt.
Keskiviikkona saivat pesijätkin pyykin pestyksi ja vaatteet kuivamaan.
Pyykin pestyä rupesi pesumatami, vaikka olikin hyvin väsynyt,
puuhaamaan hautajaisia. Hautajaisia piti mamselin luona pidettämän ja
oli vähän ruokaakin varustettava, koska odotettiin vieraita
Kirkkonummelta asti. Mummo näytti parastaan ruoan ostamisessa omalla
rahallaan, koska Heleena, niinkun hän sanoi, oli hänelle sisaren tytär.
Tuorstaina oli mamselin asunto juhla-asussa ja katajanhavuja ripoitettu
permannolle. Mummo, joka tiesi kaupungin läpeensä, oli hankkinut ja
kutsunut kantajat. Täsmälleen jälkeen puolisen tuli kaksi
maalaishevosta pihaan; hevosilla oli kuormana juhlapukuun puetuita
ihmisiä ja tavaraa. Kärryistä laskeutui mies elähtänyt kumpasestakin;
samoin kaksi tanakkaa emäntää. Olipa kärryillä pieni Mattikin, vaan hän
oli saanut ihka uuden puvun. Maalaisilla oli ruokatavaroita kärryissä
runsaassa määrin, lihaa, voita, leipää, maitoa, juustoa ja siankinkkua.
Kyökin pöytä tuli aivan lastiinsa noiden maalaistavarain paljoudesta.
Paraiksi olivat nämät maalaiset ennättäneet itsensä mamselille esittää,
kun jo pihaan ajoi Munkkiniemen herrakin rouvineen. Kohta heidän
jäljissään tuli kuusi siistiin merimiehenpukuun puettua miestä; he
olivat nuot matamin kutsumat kantajat.
Vieraiden tullessa oli matami kaupungilla jotakin vielä puuhaamassa.
Kun hän ostoksineen tuli portista sisään, näki hän maalaiskärryt ja
hevoset ja katseli avossa suin niitä. Kohta kuin mummo astui kyökin
ovesta sisään, venyi maalaisten naama pitkäksi, ja hyvin alakuloisina
tervehtivät he mummoa, sanoen muudan joukosta:
"Onhan täällä tätikin!"
Toinen emännistä kysyi:
"Kuinka jaksaa Priitta Stiina?"
"Kyllähän minä hyvin jaksan, mikäs minua vaivaa! Vapaa ihminen, teen
työtä ja syön ruokaa Suomen pääkaupungissa."
Samassa käski mamseli vieraita sisälle.
Hyvä katajan haju tunki tulijoille vastaan, kun maalaiset vetäytyivät
mamselin saliin. Munkkiniemen herra koetti kohtelijaasti tervehtiä
vieraita: noita kuolleen veljiä ja heidän emäntiään, vaikka sappea
pakoitti ja olisi ollut valmis heille kunnottomuudestansa oivan
nuhdesaarnan pitämään. Kahvin juotua lähdettiin joukossa
sairashuoneelle.
Sievästi hankittuna makasi Heleena arkussansa. Elsa ja Matti lähenivät
likimmäksi arkkua, Elsa koetti ruumiin kylmää kättä ja purskahti
itkemään. Tämä teki syvän vaikutuksen veljiin ja kaikkiin läsnäoleviin.
Vedet vyöryivät kaikkein silmistä. Toinen veli läheni arkkua ja
kosketti sisaren kättä, toinen veli poistui takaperin saattojoukon taa.
Samassa joutui siihen pappikin ja arkun kansi ruuvattiin kiinni ja
sitten lähdettiin.
Kaksi mustaa hevosta veti ruumisvaunua. Hiljalleen kulki hautasaatto
luteerilaiselle hautausmaalle. Eräässä nurkassa sai Heleena sijansa; se
ei ollut mikään loistopaikka, mutta sievä sija se oli sentään. Siihen,
kolmen kyynärän syvyyteen, se kaunis Heleena nyt laskettiin. Pappi,
ijältänsä nuori, mutta muutoin hyvälahjainen ja tarkka asioiden
huomaaja, oli kirkkoherran apulainen. Hän oli myöskin väliaikaisena
sairashuoneen saarnaajana. Hän oli ripittänyt Heleena-vainajan ja tiesi
niinmuodoin suureksi osaksi hänen historiansa. Nyt hän pontevin sanoin
puhui moniaita muistosanoja vainajasta, jotka muutamissa kohdissa eivät
olleet aivan hauskinta laatua joillekuille asian-omaisista; sen parhain
huomasi niistä ei aivan suloisista silmäyksistä, joilla he pappia
tähystivät. Hautausmenojen päätyttyä sanoi mamseli hiljaa Elsalle:
"Jos Jumalan sana milloin ei rakkautta rakenna, vaikuttaa se kiukkua
kuitenkin!"
Hyvässä järjestyksessä saavuttiin sitten hautajaistaloon, jossa
alettiin kaikkea tyhjentää mitä sisälle pantu oli. Maisteltiin
viiniäkin ja tuntuihan se pian kulmissa; se samalla antoi rikkaille
isännille rohkeutta aloittaa puhetta:
"Kuuluukohan se papille tehdä niin sormeentuntuvia huomautuksia
ruumissaarnassa, melkein mieskohtaisia syytöksiä?" sanoi Aatu-isäntä.
"Eihän se nimeä maininnut", vastasi Juuso.
"Ja siinä se olisi tehnyt niinkuin mies, kun olisi aikalailla nimeltään
haukkunut!" sanoi Munkkiniemen herra.
Aatu jäi katsomaan silmät selällään Munkkiniemen herraa.
"Jaa, suuri niillä on papeilla oikeus ruoskia toista ihmistä sanoilla",
arveli Aatu vasta pitkän ajan päästä.
Mamseli mutisti suutaan sisarelleen ja hänen miehellensä.
Elsa kulki siinä edestakaisin, yhtä vieden toista tuoden. Isäntien ja
emäntien huomio kääntyi Elsaan.
"Tämäkö tyttö se on, joka sisar-Heleenan lasareettiin toi?" kysyi Aatu.
"Sama tyttö juuri", sanoi mamseli.
"Kummallinen on tyttö, kun pani ainoan nuttunsa saadakseen vieraan
pitäjän ihmistä lasareettiin!" sanoi Aatu.
"Ei vaan sitä olisi tehnyt yksikään meidän kylässä", sanoi Juuso.
"Nuttuasi et saa takaisin, vaan kyllä nutun hinnan", sanoi Juuso,
ottaen lompakon povestaan ja laskien pöydälle kaksi seteliä.
"Sinä panet kaksi, minä panen kolme, koska sinä otit pojan", sanoi
Aatu, pannen hänkin rahaa rahan päälle ja ojentaen rahat Elsalle.
Elsa otti rahat vastaan ja niiasi, sanoen samalla:
"Kyllä minä nämät otan, tuleepahan taas ehkä joku joka tarvitsee" ja
lisäsi: "paljo kiitoksia!"
Maksettuaan rahat tulivat isännät rattoisammalle tuulelle ja puhelivat
ruokaa odottaessa kaikenlaista, samalla kun emännät puhelivat mamselin
ja rouvan kanssa. Ruoan jouduttua, jota Priitta-Stiina-täti kyökissä
valmisti, söivät kaikki hyvällä halulla, ja syötyään läksivät vieraat
pois.