Huminassa havumetsän,
Kohinassa kuusosen,
Suhinassa leyhän lehdon,
Porinassa purosen
Minä mieluisimmin viihdyn,
Siellä kuulen kuiskehen,
Salakielen sanattoman,
Vait, ma tiedän, tunnen sen.
Tiedän mitä metsä haastaa,
Puron puheen käsitän.
Mitä lehto lausuelee
Sen mä sulle selitän.
Näinhän haastaa havumetsä,
Näinhän lehto lausuvi:
"Juuri mun on isänmaassa,
josta neste nousevi.
Runko kasvaa korkeana,
Latva leijuu ilmassa,
Lintuparvi livertävä
Sille kielii kilvassa.
Eloni on sulle suoja
Hallan käydess' harmajan.
Huoneen, lämmön, tuen tuoja
Kuoltuani olla saan.
Ikinä en isänmaasta
Eläissäni eriä,
Minne menen, kunne kuljen,
Henki, juuri tänne jää."
Puro näinhän puhelevi:
"Vaikka pieni puro vaan,
Kahden suuren veden välill'
Yhdysside olla saan.
Isänmaata virvoitellen
Kukan, ruohon kostutan.
Lintu, eläin, ihminenkin
Janonsa saa sammumaan."
-- -- --
Oi, jos juurtuisin kuin metsä
Isänmaahan minäkin,
Hyödyllinen kuni kuusi
Kuoltuani vieläkin!
Jospa niinkuin puro oisin
Yhdysside yhä vain:
Viileä ja virvoittava,
Elon kalliin kostuttain.
Silloin elänyt mä oisin,
Varhainkin jos kuolisin --
Kyllä haudan mulle soisi
Isänmaani kallihin.