SELBITZ. Te näette, onhan se käynyt, niin kuin minä olen sanonut.
GÖTZ. Ei! Ei! Ei!
YRJÖ. Uskokaa, että minä teille kerron totta. Minä tein, niin kuin te
käskitte, otin sen bambergiläis-nutun ja saattomerkin, ja ansaitakseni
matkalla syömäni ja juomani, rupesin muutamia Reineckiläis-talonpoikia
saattamaan ylös Bamberg'iin.
GÖTZ. Siinä valhepukimessa?[48] Tuo seikka oisi voinut pahaksi käydä
sinulle.
YRJÖ. Niin minäkin aattelen perästäpäin. Mutta ratsumies, joka sitä
ennakolta aattelee, ei pääse kovin pitkälle, niin. -- Minä menin
Bamberg'iin, ja kohta kuulin ravintolassa kerrottavan, että Weislingen
ja piispa ovat sopineet keskenään, ja puhutaanpa aika lailla hänen ja
sen von Walldorf'in lesken naimiskaupasta.
GÖTZ. Mitä loruja!
YRJÖ. Min' olin hyvä näkijä, kuinka hän sitä leskeä vei pöytään. Se
nainen on kaunis, niin, valani kautta! se on kaunis. Me kumarsimme
kaikki, se kiitti meitä kaikkia, herra nyökytti päätään ja näytti hyvin
tyytyväiseltä, he menivät ohitse, ja joukko kuiskaili: Kaunis pari!
GÖTZ. Se voi olla.
YRJÖ. Kun herra sitte toisena päivänä meni messuun, satutin minä itseni
saapuville. Hän oli yksinään jonkun pojan kanssa. Minä seisoin
porrasten juuressa ja hiljaa virkoin hänelle: Pari sanaa ystävältänne,
Berlichingeniltä! Hän hämmästyi, minä näin, että hänen silmissään
lukeutui pahanteon tunnustus, hän tuskin uskalsi katsoa minuun, minuun,
tähän pahaiseen ratsuri-poikaan.
SELBITZ. Se tulee siitä, että hänen omatuntonsa oli pahempi, kuin sinun
säätysi.
YRJÖ. Oletko sinä Banbergiläisiä?[49] kysäisi hän. Minä tuon terveisiä
ritari Berlichingeniltä, vastasin minä, ja oisin kysyjä. -- Tule
huomenna varhain, sanoi hän, pääset minun huoneeseeni, puhutaan sitten
enemmän.
GÖTZ. Menitkö sinä?
YRJÖ. Tietysti minä, ja mun täytyi etuhuoneessa seista kauvan, kauvan.
Hänen silkkiset poika-palvelijansa tirkistelivät minua sekä edestä että
takaa. Minä aattelin: tirkistelkää vaan! Viho viimein minut vietiin
sisään; hän näytti vihaiselta, min' en siitä piitannut mitään. Minä
astuin hänen eteensä, ja toimitin, millä asialla olin. Hän tekeytyi
turkasen vihaiseksi, niin kuin joku, joll' ei ole yhtään sydäntä, vaan
jok' ei tahdo, että hänet huomataan semmoiseksi. Hän ihmetteli sitä,
että te hänet panitte vastaamaan muutaman ratsupojan kautta. Sekös
minua suututti! Niitä löytyy ainoastaan kahta laatua ihmisiä, sanoin
minä, kunnollisia tai lurjuksia, vaan minä palvelen Götz von
Berlichingeniä. Nytkös hän rupesi ja repesi kaskuamaan kaikellaista
sekasotkua, mikä kiertyi tuohon loppujuoneen: Että te olette hänet
äkki-arvaamatta yllättänyt, hän ei ole minkään velvollisuuden velassa
teille, eikä tahdo missään tekemisissä olla teidän kanssanne.
GÖTZ. Onko sinulla tuo hänen omasta suustansa?