Ja viljat kypsyvät jo vainiolla,
Ja elomies ne talteen kokoaa,
Ja syys ja yö saa vallan kaikkialla,
Ja kukkain maan se hanki verhoaa.
Mut tyvenillä mielin ompi peltomies,
Kun sulon, lämmön hälle tarjoo kotilies --
Hän rauhaa nautitsevi myrskysäällä.
Vaan elomiehet hengen vainiolla
Ne talvirauhaan ei saa yhtyä;
Jos päiväks yö jo muuttuis kaikkialla
Niin sitten vois he vasta tyytyä.
Mut hengen mailla myrskyt vielä rajumoi,
Ja puhur ankarata uhkavirttä soi --
On paljon pimeyttä taivon alla.
Vaan kiitos Herran! Pimeyden valta
On murrettuna kautta Kristuksen,
Ja ihmissuku turmeluksen alta
Voi vielä nousta ikikirkkauteen.
Jos synnin, kuolon vallat kuinkin rajumoi,
Niin Herran sanakin se kirkkahana soi --
On Herran Sionilla vartijoita.
Kun uudet maat ja uudet taivaat kerran
Jumalan voimall' esiin kutsutaan,
Avaruus loistaa kunniata Herran,
Ja vartijoille palkat maksetaan.
Ei synnin, kuolon vallat silloin rajumoi,
Vaan autuaiden pyhäin kiitoslaulu soi --
On onni, rauha, rakkaus kaikkialla.