Katso ympär', ihmislapsi,
Kaunis ompi maa min näät!
Lehto nuori tuoksuu tuolla,
Tääll' on kummut kukkapäät.
Kalvot tuhatjärviemme
Sini-taivon kuvastaa,
Parvet laululintujemme
Avaruutta samoaa.
Jos sä kysyt, mistä kaikki
Ompi tämä kauneus,
Kukkakin jo vastaa, sulle:
"Mun toi Herran rakkaus."
Tämä Herran rakkaus jalo
Luonnonherraks sinut loi,
Ihanamman maan kuin tämän
Sulle asunnoksi soi.
Vaikka kiusaaja sun saatti
Luojas tahdon rikontaan,
Sua eksynyttä lasta
Herran lempi holhos vaan;
Holhos, johti, kautta aikain
Armollensa valmisti,
Kunnes Isän lempiteot
Kallein lahja kaunisti.
Lahja, jonka, maailmalle
Pojassansa antoi Hän
Harhaan käyneet johtaaksensa
Lähtehille elämän.
Isän rakkauden tuli
Pojassakin salamoi,
Siksi rakkauden uhriks
Verensä Hän vuotaa soi.
Kansan näki edessänsä
Jumalasta luopuneen,
Eksyneen päämäärästänsä,
Perintönsä tuhlanneen.
Mutta tätä kansaa varten
Laskeutui Hän taivaastaan,
Sille laittaa seuraajansa
Sovintoa saarnaamaan.
Rakkaudesta maailmahan
Laittoi valtakuntansa,
Jossa puhdistettu kansa
Jälleen löytää Luojansa.