Ennen kertomuksen alkua.
Kaksi ihmistä haeskelee itselleen koiraa. Ystävä aikoo antaa lahjan.
Rai ilmestyy taloon. Fransiskus esittelee hänet.
Entinen isäntä — lensi taivaaseen. — Tappelu.
Kaikki koirat eivät voi kuolla herransa haudalla. — Kauhu ja
ikävyys tekevät uusista ihmisistä isäntiä.
Isäntä ja Rai löylynlyöminä; Rai näkee kärpäsiä.
Rai lunastetaan sian takajalalla. On sitä tapahtunut suuremmillekin.
"Yksi hullu kysyy enemmän kuin yhdeksän viisasta osaa vastata."
— Johan nyt kummia: koira ihmisen viereen!
Mitä siviili-ihminen huvilakylässä koiralla tekee? Ei oikeastaan
mitään.
Uusia temppuja. Mitä kaikkea Rai huomaa, — mikäli ihminen hänen
huomioitaan huomaa.
Karkuri. — "Poliisikoira ei saa käyttäytyä rakkikoiran tavoin,
joka ei ole saanut hienompaa kasvatusta, sanoo Wilhelm II."
Kosijat: Kekku, Jokke ja Ruti'bracka, Pim, Pom, Golgat y.m:t.
Rai lihoo ja — saa selkäänsä kissalta.
Mutakuoppa, josta tuskin tuli Betesdan lammikko.
Kuvastin. Siitä ei aina näy Narkissos, klassillinen itserakkaus!
"Ota vuotees ja käy!" — Noli-me-tangere, joka on saari.