Muistatko, kuinka kehtosi
Ääressä seisoi enkeli?
Sua seuraa vielä tänään tuo,
Varoittaa, varjelusta suo.
Kuuletko kehoitusta sen:
Ain' ollos puhdas, totinen,
Rakasta Luojaa, luotuja;
Äl' olla häpee lapsena.
Sun laises lapsi ollut on
Uroskin vahvin, verraton;
On viisain ollut pienenä:
Voit samoin sinä elpyä.
Vaan suurin ei, ei viisainkaan,
Ylistetyinkään päällä maan
Jumalan valtakuntaan käy,
Jos lapsen mielt' ei hällä näy.
Valossa asut ylhäällä
Elämän riemun lähteillä,
Lähteillä urhotöidenkin:
Ne sieltä virtaa laaksoihin.
Vaan ijäkkäämpäin alhaalla
Laaksossa täytyy taistella,
Jalassa pistin, pyrkien
Toiselle korkeudellen.
Säilytä lapsen-uskos vaan
Jesuksen kautta Jumalaan;
Ei muutoin ole milloinkaan
Valoa, rauhaa ollenkaan.
Kun sanotaan: ei suurena
Sit' uskota kuin lapsena,
Niin muista: taivaankin ja maan
Hukkuissa Sana säilyy vaan.
Vaikk' aivan rikas olisit,
Niin nöyrry vain kuin enkelit:
He itseään ei ylistä,
Vaan Herraa, hoitain ihmistä.
Laps olet köyhä, vähäinen,
Viallinen ja puutteinen;
On oppimatta sinulla
Elämän läksy lavea.
Sä heikko, Herran voimakkaan
Apua ano ainiaan,
Valoa, pyhitystä ja
Hyvyyden tielle neuvoa.
Tee työtä mielin uljahin
Iloisin, pelkäämättömin,
Valona kodin laulellen
Kuin vapaa, nuori lintunen.
Ole uskollinen ilossa
Ja suruss'; auta vaivaista
Rakastavasti, säälien;
Näe vikas, älä veljien.
Kotoas, maatas rakasta;
Voimassa, viisaudessa,
Hyveissä kasva; iloiten
Ann' henkes eestä totuuden!
Laps! Enkelis tää ääni on.
Sen koko maamme kuulkohon,
Niin kukkii se; sä olet sen
Keväinen nuori, kaunoinen.
Koivuniemellä elokuussa 1879.
Z. Topelius.