HILMA. Kun käki kukahtelee ja kevättuulet laulaa...
KALLU. Me sinun kanssasi istutamme perunoita oman maan vakoihin...
"Niin minä neitonen sinulle laulan, kuin omalle kullalleni"...
HILMA. Älä laula, -- minä luulen jonkun siellä jo tulevan...
Hypähtää keinutuolista.
KALLU. Älä heikkarissa!
LENSMANSKA oven takaa. Hilma! Oletko siellä?
HILMA. Siinä se nyt oli! Nyt ne tulee Sarkaskaa hakemaan!
LENSMANSKA. Onko Hilma siellä? Vastaa!
KALLU. Sammuta lyhty!
Juoksee takaisin Eetlan viereen.
HILMA sammuttaa lyhdyn.
LENSMANSKA jyskyttää oveen. Avatkaa, avatkaa paikalla!
HILMA. Mitä minä teen?
KALLU. Pidä vastaan. Sano, ettei täällä ole ketään.
HILMA. Täällä ei ole ketään.
LENSMANSKA työntää oven auki. Aina pitää sinun perässäsi juosta. Mikset
ole toimittanut Sarkaskaa apuun? Käskinhän minä.
HILMA. Minä... minä... hän nukkuu kuin kivi... olen huutanut, muttei se
herää...
LENSMANSKA. Kyllä minä saan hereille. Näytä missä hän on.
HILMA. Jaa missä hän on...
Johtaa toiselle suunnalle.
LENSMANSKA. Ellei kohta saada Sarkaskaa apuun, tekee se mies ihmeitä.
Ei hän pelkää ketään muita kuin Sarkaskaa.
HILMA. Mutta onkohan Sarkaska enää ollenkaan täällä?
LENSMANSKA. Sytytä lyhty, että tässä jotain näkee.
HILMA. Kyllä, mutta kynttilä on lyhdystä loppuun palanut.
LENSMANSKA. Anna tulitikut!
HILMA. Ei ole tikkuja.
LENSMANSKA. No hae, tyttö, ei tässä saa aikaa hukata.
Haraavat tikkuja. Hilma pistelee tikkulaatikot taskuunsa.
LENSMANSKA. Tämähän merkillinen talo, kun ei tikkuja ole. Juokse
paikalla kauppiaasta kynttilöitä ja tikkuja. Juokse joutuin!
HILMA. Minä juoksen, minä juoksen...
Kallulle ohimennen.
Juoksen Sarkasta hakemaan...
Juoksee pois.
LENSMANSKA Kallua tunnustellen. Jaha, nyt löysin kuin löysinkin
Sarkaskan. Se se on. Tässä on pääpuoli ja tässä jalat. Sarkaska!
Sarkaska! Hän on humalassa ja sanoo ylös lainat... hän uhkaa heittää
pöydät nurin ja särkeä lasit... Tulkaa kieltämään... Kuka ne maksaa?
Herätkää, herätkää!
HÄRASÖÖDINSKA juoksee sisään. Oo, oo, kaikkeen sitä joutuukin! Mikä
pimeys! Onko madam Sarkanen täällä? Halloo?
LENSMANSKA. Halloo.
HÄRASÖÖDINSKA. Kuka puhuu?
LENSMANSKA. Minä puhun.
HÄRASÖÖDINSKA. Ab tekö, fru Länsmanskan? Mikä kohtaus!
LENSMANSKA. Mutta mikä härasöödinskan on tänne juoksuttanut?
HÄRASÖÖDINSKA. No, ajatelkaahan! Kun te olitte mennyt, sanoi herr
Sarkanen juhlallisesti irti myöskin meidät!
LENSMANSKA. Vai ollaan teilläkin velkaa hänelle? Kuka olisi uskonut,
teillä kun niin komeasti eletään...
HÄRASÖÖDINSKA kipakasti. Härasöödinskan sopiikin elää vähän komeammin
kuin yks lensmanska. Pyh!
LENSMANSKA. Ja sen minä sanon... Mutta tässä ei ehdi riidellä...
Sarkaska ylös!
HÄRASÖÖDINSKA. Herran nimessä, hankkikaa toki valoa!
LENSMANSKA. Olen lähettänyt hakemaan, mutta se kelvoton tyttö taas
viipyy! Odottakaa, minä juoksen itse puotiin.
Juoksee ulos.
HÄRASÖÖDINSKA. Ei, minun täytyy pelastaa mieheni konkurssista! Madam
Sarkanen, tulkaa kanssani ja puhukaa hänelle kauniisti, teitä hän
kuuluu tottelevan. Me emme ole tehneet hänelle mitään pahaa. Länsmanska
on voinut olla tapansa mukaan hävytön, sanokaa heidät irti, mutta mitä
me olemme teille tehneet?... Ja emmekö ole aina säännöllisesti
maksaneet korkoja? Voi sitä miestä! Men såna ä di alla! Oo, oo...
Herätkää, herätkää, madam Sarkanen!
PATRUUNSKA juoksee sisälle. Sarkaska, onko Sarkaska täällä?
HARASOODINSKA. Ah tekin fru patronessa? Auttakaa herättämään häntä --
hän nukkuu kuin kivi...
PATRUUNSKA. Oo, härasöödinska täällä? En minä pimeässä tuntenutkaan.
Minä kuulin kaikki mitä tapahtui nimismiehen luona... oo, mikä julma
mies ja voitteko kuvailla -- lähdettyänne hän sanoi ylös Grönkvistit,
Laxmanit, Vesanderit... kaikki järjestään... Kuka olisi luullut että
nekin herrasväet olivat velkaa tuommoisille!
HÄRASÖÖDINSKA. Mutta miksi patronessa on tänne tullut?
PATRUUNSKA. Niin minäkö? Ah se on vain pieni pagadell... tuota noin...
Mutta ettekö todella saa Sarkaskaa hereille?
LENSMANSKA lennossa. Tässä vihdoinkin tikkuja ja kynttilöitä.
HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA. Sytyttäkää, sytyttäkää!
LENSMANSKA sytyttelee kynttilöitä palamaan uuninreunalle, pullojen
suihin ja muualle. Kyllä tänne valoa saadaan! Noin! Ja noin!
PATRUUNSKA. Nykäistään yhtaikaa.
HÄRASÖÖDINSKA. Olen valmis. Oo tätä peliä!
PATRUUNSKA. Paremmin! 1, 2, 3! No, yhtaikaa.
HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA yhtaikaa Sar-kas-ka!
PATRUUNSKA. Ja vielä paremmin!
HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA kimakalla huudolla. Sar-kas-ka!
PATRUUNSKA. Ei sittenkään!
LENSMANSKA. Ja noin! Ja noin!
Huoneessa on tullut hyvin valoisaksi.
HÄRASÖÖDINSKA. Eikö voisi tällä leipälapiolla.
PATRUUNSKA. Herrijess! Mutta näitähän on täällä kaksi! Katsokaa, kaksi!
Me olemme lyöneet tätä.
LENSMANSKA. Sarkaska on tuo toinen. Johan sanoin teille: tuo on
Sarkaska. Tämä on hänen sisarensa, kyllähän minä sen tunnen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA hyökkäävät Eetlaa herättämään,
huutaen ja toukkien. Sarkaska, nouskaa, nouskaa!
EETLA hieroo silmiään, ymmärtämättä mitään. Mitä? Mitä? Onko tuli irti?
LENSMANSKA. Ei, mutta Sarkanen on irti. Joutukaa!
EETLA kääntyy päin valaistua tupaa, huutaa kohottaen kädet taivasta
kohden. Herra hyvästi siunatkoon!
Sukeltaa säikähtyneenä takaisin vuoteeseen.
PATRUUNSKA. Ei, ei, nousta teidän pitää.
HÄRASÖÖDINSKA. Vaimo, sinun miehesi on humalassa ja lyö kepillä --
tulkaa, tulkaa!
EETLA jälleen uskaltaen kohota. Herra taivaassa olkoon minulle
armollinen. Viimeinen päivä on tullut. Kynttilät palaa ja Herran
enkelit käyvät ympärinsä kultaisissa vaatteissa.
Koskettaen Kallua.
Sarkanen, nouse katsomaan.
LENSMANSKA. Ei Sarkanen ole täällä. Sarkanen tekee ihmeitä.
EETLA. Sarkanen on taivaassa ihmeitä tekemässä...
LENSMANSKA. Sarkanen on vallesmannin luona ja lyö kepillä ja uhkaa
kaataa pöydät ja särkeä lasit...
PATRUUNSKA. Hän on sanonut irti Grönkvistit ja Laxmanit ja Vesanderit
ja kaikki koko kylässä...
LENSMANSKA. Emmekö me ole aina maksaneet säännöllisesti korkoja? Onko
penniäkään jäänyt maksamatta?
EETLA. Jesta ja varjele! Sehän on härasööska! No mutta -- lensmanska!
-- ja -- patruunska!
LENSMANSKA. Tulkaa siis pian ja saattakaa hänet järkiinsä. Ei hän
ketään muita tottele, ei ketään!
EETLA. Mutta ovatko rouvat päästään pyörällä? Tässähän minun laillinen
aviomieheni nukkuu laillista unta!
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA. Se ei ole Sarkanen.
EETLA. Eikö Sarkanen?! Ja olenko minä koskaan vierasta miestä
vieressäni pitänyt? Sarkanen, nouse jo, tupamme on täynnä ihmisiä ja
kynttilät palaa! Nouse, nouse!
Retuuttaa Kallua yhä rajummin.
LENSMANSKA. Mitä pitää tästä ajatella?
PATRUUNSKA. Kuka on tuo toinen ihminen?
HÄRASÖÖDINSKA. Onko se mies vai vaimo? Så osedligt!
EETLA kolhii ja lyö Kallua voimainsa takaa. Etkö meinaa herätä? Etkö
meinaa herätä, kysyn minä! Mitä? Mitä?
KALLU. Hitto tätä kauemmin kestäköön!
Pudottautuu vuoteelta voivotellen ja luitaan tunnustellen.
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA kiljahtavat. Ah!
EETLA. Jesta varjele!
LENSMANSKA. Mieshän se olikin!
PATRUUNSKA. Se on mies!
HÄRASÖÖDINSKA. Mies! Vilken fräckhet!
KALLU. Oli siinä selkäsaunaa yhden torpan edestä! Ja vielä
rouvasväeltä!
EETLA. Mutta missä on minun Sarkanen? Sarkanen! Sarkanen!
Hakee kaikkialta, myöskin vuoteen alta.
LENSMANSKA. Tuo mies on selvästi aikonut varastaa rahat Sarkaskan
nukkuessa.
EETLA. Herra siunaa ja varjele!
PATRUUNSKA. Niin, hän on varas!
HÄRASÖÖDINSKA. Rosvoja! Apua! Rosvoja! Rosvoja!
KALLU. Enhän minä kuin vähän vain...
LENSMANSKA. Kuulkaa päältä: hän on tunnustanut!
PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA. Hän on tunnustanut!
EETLA. Kallu, Kallu! Sinäkö ryöväämään? Voi, koko maailma on nurin!
Järkeni menee sekasin. Missä Sarkanen? Apua! Sarkanen! Apua!
Tempaa vaipan hartioilleen ja juoksee suin päin ulos.
LENSMANSKA. Pidelkää miestä kiinni niinkauan kuin minä juoksen
käskemään herrat tänne. Pidelkää kiinni!
Juoksee ulos.
PATRUUNSKA. Pidelkäämme kiinni häntä kunnes vallesmanni tulee.
HÄRASÖÖDINSKA. Niin, pidelkäämme. Soh, poika! Älä yhtään! Tai pidelkää
te, minä vahdin tuolla ovella...
PATRUUNSKA. Ei, ei. Käykäämme rosvoon kiinni yhtaikaa, te vasemmalta,
minä oikeita puolen. Rohkeutta!
HÄRASÖÖDINSKA. Mies, älä nyt vain yhtään koetakaan vastustaa!
PATRUUNSKA. Sisso, yhtaikaa, yhtaikaa. Miksi jäätte jälkeen? Yhtaikaa
vain! Nyt!
HÄRASÖÖDINSKA. Oo, tämä on hengenvaarallista! Ah!
Lähestyvät molemmat Kallua, mutta tämän liikahtaessa pakenevat
kiljahtaen ovelle, joka ei heidän jyskytyksestään aukene.
PATRUUNSKA. Herrijes! Lensmanska on pönkittänyt oven ulkoapäin! Me
olemme hukassa!
HÄRASÖÖDINSKA. Oo, jospa hän nyt meidät tappaa!
Kallu alkaa kävellä huoneessa. Hänen lähestyessään rouvia
nämä kiljahtelevat ja pakenevat paikasta paikkaan, vavisten
ja likistyen toisiinsa.
PATRUUNSKA Kallulle. Me emme saa ovea auki, pikku, kulta varas!
HÄRASÖÖDINSKA samoin. Se on pönkitetty, mutta voithan paeta ikkunasta.
PATRUUNSKA samoin. Niin, ota vaikka tämä tuoli ja lyö ikkuna rikki.
Lensmanska juoksee sisälle, hänen jälessään herroja ja rouvia.
LENSMANSKA osottaen Kalluun. Tuossa, tuossa on rosvo!
HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA. Ja me olemme häntä pidelleet!
NIMISMIES. Kätesi esille!
Panee Kallun käsirautoihin.
Nyt on mies raudoissa.
LENSMANSKA. Mitäs menit toisen omaisuutta kajoomaan.
PATRUUNSKA. Voi onnetonta sentään. Minne se nyt viedään?
HÄRASÖÖDINSKA. Olisiko luullut? Ja niin pulska poika!
NIMISMIES. Pitäkäämme kohta tutkinto asiassa. Nimesi ja asuinpaikkasi?
Mutta kuka siellä häiritsee?
Sarkanen, Eetla ja Hilma tulevat.
EETLA onnellisena Sarkaseen nojautuen. No, no, rakas Rans Kaapriel
Enkelpreht... kultaseni... annetaan tuhatviisisataa .. annetaan vaikka
kaksikin tuhatta, kunhan vain tulet kotiin...
SARKANEN. Jaha, vai täällä te olettekin kaikki?!
EETLA. Sarkanen, rakas Sarkanen, anna heille anteeksi...
HILMA. Herranenaika, he ovat panneet hänet rautoihin!
Rientää Kallun luo ja kapsahtaen hänen kaulaansa,
pudottaa esiliinastaan kynttilät maahan.
LENSMANSKA. Hiljaa tyttö! Vai tahdotko itse joutua kiinni, kun varasta
suosit. Ja nytkö vasta sinä kynttilät tuot!
HILMA itkien. Hän ei ole mitään varastanut...
LENSMANSKA Sarkasen puoleen. Ja minä telkesin hänet.
KALLU. Älä huoli tyttö. Sytytähän vain kaikki kynttilät, niinkuin
käskettiin.
HÄRASÖÖDINSKA ja PATRUUNSKA samoin. Ja me pitelimme häntä!
HILMA poimii tuittupäisesti kynttilät ja asettelee palamaan entisten
lisäksi. Palakoot minun puolestani!
SARKANEN. Ja mitä on täällä Kallulle tehty?
NIMISMIES. Tämä mies tavattiin huoneessasi, Sarkanen. Hän olisi
ryöstänyt koko omaisuutesi, ellei kruunun valpas käsi olisi ehtinyt
hänen konnantyötänsä keskeyttämään.
SARKANEN on katsonut pöytälaatikkoon. Mutta ei vain minun rahoistani
ole penniäkään poissa. Ja lukkokin on ehjä.
EETLA. Ei täältä ole penniäkään poissa.
NIMISMIES. Jaa -- niin, mutta huomatkaa, että pelkkä yrityskin on lain
mukaan ankarasti rangaistava. Hän tavattiin tässä huoneessanne
ilmeisessä rikoksenteossa.
LENSMANSKA. Sen olemme omin silmin nähneet.
PATRUUNSKA. Sen olen itse näillä silmilläni nähnyt.
HÄRASÖÖDINSKA. Oo, joudummeko nyt todistajiksi!
SARKANEN. Mutta itsehän minä hänen käskin rahoja ja muijaani vahtimaan
niinkauan kuin käyn lainoja irtisanomassa!
Yleinen hämmästys.
KALLU. Jaa ja sitten minua varkaudesta syyttämään!
NIMISMIES vapauttaa äkkiä Kallun kädet raudoista. Saakeli sentään,
minkä minulle nyt teittekään!
Rouville.
Hän voi nyt syyttää minua laittomasta vangitsemisesta!
LENSMANSKA. Ja meitä väärästä ilmiannosta!
PATRUUNSKA. Tuleeko siitä vankeutta? Ah!
HÄRASÖÖDINSKA on pyörtyä kauhusta. Oo, oo...
KALLU. Jaa-a!
SARKANEN. Nyt Kallu, pyydä heiltä mitä tarvitset, he suostuvat
kaikkeen.
KALLU. En minä heitä mistään syytä. Erehdys kuin erehdys.
NIMISMIES. Sepä oivallinen mies!
Muut yhtyvät.
Jaa-a, semmoinen se mies olla pitää!
LENSMANSKA. Johan minä kohta sanoin: tuo ei ole mikään tavallinen mies.
HÄRASÖÖDINSKA. Oo mitä jalokiviä voikaan löytyä kansan seassa!
EETLA. Kaksi tuhatta me hänelle ja Hilmalle annamme torpan
alkajaisiksi. Se olkoon tässä sanottu.
SARKANEN. Se olkoon sanottu ja päältä kuultu. Ja jääkööt sitten
lainatkin irtisanomatta, jos vain suostutte kohta purkamaan tytön
vuosikontrahdin, että hän saa mennä emännäksi tämän hänen Kallunsa
torppaan.
ROUVAT onnellisina. No eikö muuta?!
NIMISMIES. Siihen toki mielellämme suostumme.
Neuvottelee hiljaa vaimonsa kanssa.
HILMA. Ja kyllä minä pari kuukautta vielä palvelen, kunhan sitten
keväällä --. Hih!
EETLA Sarkaselle. Älä nyt vain sinä enää mihinkään mene!
NIMISMIES. Olkoon siis tyttö tässä kaikkein kuullen kontrahdistaan
vapaaksi julistettu. Ja puolet vuosipalkasta maksamme hänelle torpan
alkajaisia.
Kaikki rupeavat kädestä ottaen onnittelemaan Kallua ja Hilmaa.
NIMISMIES. Ja olisipa nyt kaikkea syytä viettää näiden nuorten
ensimäisiä kihlajaisia. Tulkaapa kaikki meille niin jatketaan juhlaa.
MUUT. Hyvä, hyvä!
SARKANEN. Kiitos, kiitos, mutta kyllä me nyt Eetlan kanssa maata
pannaan.
NIMISMIES. Kunpa olisi musiikkia, niin kelpaispa pyörähtää vaikka
täälläkin.
KALLU muitten takaa. No jos vain ei isäntäväki vastaan ole -- soittaa
hanurilla valssia -- onhan täällä musiikkia.
KAIKKI nauravat iloisesti. Mainiota, mainiota!
Vieraat alkavat työnnellä esineitä seinemmäs, valmistuen tanssiin.
Tilaa, tilaa!
SARKANEN. Mitäs sanot, Eetla? Pyöräytämmekö?
EETLA ujostellen. No mitä sinä nyt...
Alkaa kuitenkin korjailla pukuaan. Sarkasen korvaan.
Ethän sinä vaan enää mihinkään mene?
SARKANEN. No voi sinua turtturikyyhkyläinen!
Sarkanen ja Eetla tanssivat. Kaikki antavat tilaa ja
nauraen paukuttavat käsiään tahtiin. Nimismies tanssii
Hilman kanssa. Rouvat nyykäyttelevät päätään hymyillen.
KALLU soittaen ja nauraen. No, Sarkanen, enkös sanonut "ha-ha" enkös
sanonut "ha-ha-ha"... enkös -- "ha-ha-ha-ha..."