Maksim Gorjki.
Kaksikymmentä kuusi ja yksi.
Kain ja Artem.
Jemeljan Piljaj.
Maksim Gorjki.
Maksim Gorjki syntyi 1868 Nisjni-Novgorodin kaupungissa
Keski-Venäjällä. Viiden vuoden vanhana kadotti hän isänsä,
kymmenvuotiasna joutui hän myös äidittömäksi. Isoisä laittoi Maksimin
suutarin oppiin. Mutta poika karkasi ja joutui ensin piirustajan,
sitte pyhäinkuvien maalarin oppiin. Senkin ammatin hän jätti kesken
sekä meni laivapojaksi erääseen Volga-höyrylaivaan. Siellä sai
hän mestarikokilta lukea Gogolin, Uspjenskin ja Dumas vanhemman
romaaneja. Kyökkipojan toimi vaihdettiin puutarhurin ammattiin.
Sekin jäi, kun halu opintoihin tuli niin suureksi, että hän päätti
lähteä sitä tyydyttämään Kasaanin yliopistoon, jossa toivoi saavansa
tieteitä harjoittaa maksuttomasti. Mutta tultuaan Kasaanissa
huomaamaan semmoiset toiveet turhiksi, täytyi hänen taasen turvautua
henkensä pitimeksi ruumiilliseen työhön, tällä kertaa leipurin
ammattilaiseksi, saaden palkkaa kolme ruplaa kuussa. -- Omasta
kokemuksestaan sanookin hän leipurin ammattia kaikista raskaimmaksi.
-- Myös työskenteli hän puunhakkaajana, päiväpalkkalaisena ja
kantajana. Aineellinen kurjuus sai hänet kerran semmoiseen
epätoivoon, että ampui kuulan ruumiiseensa. Siitä parannuttuaan
rupesi hän hedelmäkauppiaaksi sekä yritteli huonolla menestyksellä
monia muitakin elinkeinoja. Lopulta pääsi hän erään asianajajan,
Laninin, kirjuriksi. Gorjki itse sanoo, että tämä mies vaikutti
suuresti hänen henkiseen kehitykseensä.
Pian juuttui Gorjki kirjurin toimeenkin sekä lähti maailmata
matkustelemaan. Niin taivalti hän kaupungista kaupunkiin, kylästä
kylään, halki koko laajan Venäjän maan. Tultuaan kotikaupunkiinsa,
julkaisi hän sanomalehdissä muutamia pikkukuvauksia. Ne herättivät
hiukan huomiota. V. 1896 tuli Gorjki tuttavaksi kuuluisan kirjailijan
Vladimir Korolenkon kanssa, joka avasi ihmisten silmät näkemään Gorjkin
suuria kirjailijalahjoja.
Nykyään on Gorjki, lähinnä Tolstoita, Venäjän suurin ja enin luettu
kirjailija.
Hänen kirjavan elämänkuvauksensa täydennykseksi on vielä mainittava,
että hän hiljattain sai istua vankilassakin, valtiollisista syistä.
Gorjki kuvaa etupäässä alhaisten: työväen luokan ja pikkuporvariston
elämää eikä unhota yhteiskunnan hylkyväkeäkään. Hänellä on tarkka
huomiokyky ja paljo kokemusta. Sitä on hän saanut matkoillaan ja
seurustellessaan monellaisten ihmisten kanssa.
Kertomuksensa ovat ikäänkuin semmoisinaan leikatut tosielämästä,
iloineen, suruineen, myötä- ja vastoinkäymisineen. Suuria
yksinkertaisuudessaan ja todellisuudessaan.
Kaksikymmentä kuusi ja yksi.