Jo välimatka vähenee
ja lyhenee jo varmaan;
niin lähellä jo kajailee
nyt muoto metsän armaan.
Jo tovin päästä tavotan
ma salon sulosorjan
ja hellin sormin solmian
ma nopsajalan norjan.
Vaan -- tyynny, tyynny tuntoni,
oi, rinta, riemus salaa;
näät, silmäpari peurani
viel' uhman tulta palaa.