Olympialaaskisojen huippu ja päättäjääskilpaalu on maratonijuaksu. Se
matka on 42 kilometriä 195 metriä ja passaas paremmin hevoosille ku
ihmisille. Mutta se onkin ihmis-ponnistuksen, sisun, kestävyyren ja
nopeuren suurin koetus. Ja sitä voittua pirethän kisojen suurimpana
kunniana. Siksi kaikki kansat koittaavakkin valita ja valmistaa parhaat
miähensä juuri tästä voitosta taistelemhan. Yksin maratonin voitta
riittääs mille kansalle hyvänsä olympia-voitoksi, iloksi ja ylpeyreksi
vuasikausiksi.
Pariisihin olivat monet kansat lährettänhet jo kuukausia ennen miähensä
harjoottelemhan, tutustumhan maastohon, ratahan ja ilmahan. Siäl'
olivat Amerikan maratonijuaksijat ollehet jo kaks kuukautta etukäthen
harjoottelemas. Tiärettihin jotta eteläafrikkalaaset, jokka Tukholmas
voittivat maratonin, olivat kans pannehet kaikkensa lyäräksensä
lauralta pohjoosmaalaaset juaksijat Pariisin kuumemmas ilmas. Viros
oli treenannu Lossmanni, joka Antverpenis tuli Hanneksen jälkehen
toiseksi ja kovasti trossaali, jotta hän olis voinu helposti lyärä
Hanneksen, jos ei olsi luullu, jotta viäl' on 5 km. jälellä. Siitä
kulki kamalia juttuja, jotta s'oon hirmukunnos ja näyttää nyt muille
kantapäitä. Viälä tiättihin jotta pelkialaaset Blasi ja Broos, jokka
Antverpenis tulivat palkinnoolle maratonis, ovat hyväs kunnos. Ja sitte
amerikkalaaset! Syrän kurkus siinä istuttihin ja orotettihin kilpaalun
alkua. Olihan meilläki poikia ja kovia poikia olivakki kaikki kuus:
Hannes, Kyrönen, Stenroos, Halonen, Ruotsalainen ja Hietakari, mutta
maratoni on maratoni, sellaane matka, jotta sillä voi sattua mitä
hyvänsä ja kukaa ei osaa aavistaa, minkälaasia hakoja siinä suures
laumas on, joka matkalle lähtöö. Useemmite onkin käyny maratonijuaksus
nii, jotta se, jonka on luultu voittavan on jääny häntäpäähän ja voiton
on viäny jokin aiva tuntematoon. Kaikki näyttää riippuvan hetkellisistä
olosuhtehista. Sama miäs ei oo koskaa voittanu maratonia perätyste.
Osata laskia voimansa ja nopeutensa oikee, siitä riippuu kaikki. Vain
sellaasella kylmäpäisellä konehella ku Nurmella, joka tietää lihastensa
kestävyyren ja jonka hermot ei petä, on mahrollisuuksia, jos ei
onnettomuuksia satu, pitää voittonsa etukäthen varmana. Siinä lährethän
matkahan suurella joukolla ja alkupääs kiristäävät toiset jo hirviästi,
ja yrittävät päästä erohon keskijoukosta. Kuinkas siinä silloo tiätää,
kuinka kauas etujoukko jo on keriinny; eikä voi ollenkaa tiätää, vaikka
niiren etummaasten joukos olis jokin sellaanenki haka, joka tiätää
voimansa ja jaksaa pitää etumatkansa. Siinä kysythänki hermoja! Juaksun
kulues eivät välimiähet voi millää pitää selvillä, kuinka mones itte
on järjestykses, ku toisia tuloo takaa etehen ja toisia taas itte
sivuuttaa. Ei tiärä, juaksisko etujoukos, vai koittaasko säästellä
ittiänsä alkumatkas ja pysytellä siinä keskipaikoolla.
Suamalaaset olivat päättänehet antaa hätähousujen juasta pualimatkan
kuinka tykkäävät ja pysyttelivät tasaases vauhris siinä keskipaikoolla.
Menihän sinne etujoukkhon kyllä sellaasiakin juaksijoota ku amerikk. De
Mar, Broos, Kinn ja Jensen, jokka tiättihin palkinnoolle tulevan, mutta
kauas ei niitä silmistä päästetty. Taktiikkaa ja kylmää päätä päättivät
suamalaaset nykkin käyttää.
Suamesta lähties olthin kyllä selvillä, jotta Hannes ei enää voi
voittaa. Sill' oli vanha jalkavamma, nii ettei se ollu voinu ittiänsä
erikoosemmin treenatakkaa. Mutta nimi ja maine oli peljättävä, sillä
ulkomaalaaset pitivät Hannesta Suamen parhaampana juaksijana. Ja
Hannes lähti matkahan auttamhan Suamen voittua. Ennenku kilpaalu
aikoo, ettiivät valokuvaajat ylhä meirän vaatimattoman Hanneksemma ja
tahtoovat välttämätä valokuvata tulevan voittajan, niinku luulivat.
Se oli Hannekselle vastenmiälistä, mutta hän teki nytkin Suamelle
uhrauksen: antoo valokuvata ittensä — ja toisten kilpaalijaan jäärä
luulohon, jotta siitä se voittaja tuloo vaikka hyvin tiäsi jotta
Stenroosin ja Kyrösen, — joist'ei toiset mitää aavistanehet — oli
voitto Suamelle tuatava. Hannes lähti joukkohon vain auttaaksensa
toisia. Ja niin kans verettihin Lossmannia ja muita pahoon nenästä.
Mestarin kunniootus on suuri!
Me suamalaaset tiäsimmä, jotta Stena (Stenroos) oli kunnos ja viälä
senkin, jotta se kestää parahite kuumuuren, jos kovin hikinen päivä
tuloo. — Kyrönen oli kans hyväs kunnos ja epätiatoosta oli vain kumpi
näistä paremmin onnistuu. Halonen on sitkiä juaksija, joka vissisti
kestää, mutta pärjääkö se nopeures, se on toinen asia. Ruatsalaane
sen sijahan on satunnaane juaksija; jos sattuu, nii voi komjastiki
sijoottua. Hiatakari oli uusi tulokas, jok' oli lähteny kokeelemhan. —
Kuus miästä sai vain yhtä kansaa erustaa ja me panimma täyren satsin.
Ku etukäthen eri kansojen mahrollisuuksia arvostelthin, nii kyliä
meillä oli siltäkin lujin ja kaikkien satunnaasuuksien varalta parahite
valittu joukko. Mutta voitosta, siitä maratonin ensimmääsestä miähestä,
ei kukaa uskaltanu hiiskua sanakaa. Kyllähän meirän suamalaasten
sisuksis pihisi, jotta »me sen voitamma», — mutta kylmät ringit siinä
pakkas tuntumhan vähä siälä ja täälä.
Kello oli 10 ylitte 5 sunnuntai-iltapäivällä ku miähet tällättihin
lähtöviivalle peräättääsrivhin, nii että saman maan juaksijat seisoovat
toistensa takana. Osanottajia oli kaikkiastansa 58 miästä: Niist' oli
Franskalla, Enklannilla ja Italialla kullaki 6 miästä, niinku Suamella;
Pelkialla, Amerikalla, Unkarilla ja Tshekko-Slovakialla kullakin
5, Jaapanilla ja Itävallalla 3, Virolla, Ruattilla, Hollannilla,
Kanaatalla ja Tanskalla 2. Etelä-Afrikalla, Espanjalla, Chilellä ja
Equadorilla kullaki yks. — Jaapani oli lährettäny taas sen peljätyn
Kanakurinsa ja pannu joukkoho viälä Miuran ja Tashironki. Mä peräälin
tarkkahan sitä Kanakuria ja kovasti s'oli totisen näkööne jotta — nyt
koitethanki uurestansa!
Ku laukaus paukahti, tormas Miura heti ensimmääseksi ja muut pakanat
tukka suarana perhän. Se intialaane mustanaamaki, joll' oli tukka
nutturalla pään päällä ku Iankakerä, meni saranmetrin vauhtia n'otta
sinitti. En tiärä mikä mosselo se sen pääs oli, jos ei vain ollu jokin
noitapussi, kärmejien ihrat ja sisiliskon sisukset sisällä, jotta
kovempaa pääsis. Villi siin' oli pakanoolla vauhti alkaappäältä, mutta
kyllä se sitte talttuu. Kilometrin pääs se noitapussi jo klenkkuu sinne
tänne, ja nii kovasti suaras ja tyrniää ku se seisoo lähties! Miurakin
pian helpotti ja muut pakanat samoon.
Puali kiarrosta menivät vain kentällä ja sitte painoovat statioonin
portista uloos. Reitti kulki tasaasia kovia teitä 21 kilometrin 300
metrin pääs olevhan Pontoisen kylähän ja siältä tulthin samaan tiän
takaasi.
Ku joukko oli menny, alkoo statioonilla orotus ja arvoottelu:
— Mitäs sä luulet? —
— Mitäs sä?
— En mitää — —
— En mäkää —
Koitettihi tappaa aikaa mikä milläki. Alkumatkasta ei nii paljo
piitattu, ku tiärettihin, jottei meirän poijat mee ittiänsä tappamhan
ja kuitiksi juaksemhan pakanasakin kans. Mutta kutitti se kumminkin,
mihnä järjestykses tuloovat ensimääselle väliasemalle johka oli 4,6
km. matkaa. Luultihin, jotta saarahan tiato pianki, eihän se ollu ku 5
km., mutta kauan se viipyy, vaikk' oli pantu langatoon sähkölennätin
fyrrykin yhtehe autoho, joka seuras juaksijoota. Vastahanottoasema oli
kentällä. Mitähän nuhjasivat, mutta kauan saathin orottaa, ennenku
ilmootustaululle tuli ensimmääsen juaksijan numero, jok'oli tullu
ensimmääselle väliasemalle.
S'oli kreikkalaane nimeltä Kranis, jok'oli n. 50 m. kanaatalaasen
Cuthbertin erellä. Kolmas oli jäppi, se Tashiro, neljäs pelkialaane
Alavoine, viires pelkial. Broos, kuures tanskalaane Jensen, seittemäs
pelkial. Van de Putte ja sitte tuli — Kanakuri! Yhreksäs oli
ruattalaane Kinn, kymmenes enklantil. Mac Kenna.
— No mihnäs meirän miähet? — hätäältihin. Sitte tuli 11:nä amerik.
Melor, 12 ranskal. Manches ja arapialaane El Quafi (erusti Ranskaa ja
ennustettihin yhreksi voittajaksi). 13:na oli taas franskalaane Verger
ja sitte tuli — Hannes!
— Ähäh! — hihkaasimma me. — Jopas näkyy meirän sakin noukanpää!
Mutta 2 minuuttia oli Hannes ensimmääsistä jäliis. Ja Lossmanni oli
tarkasti kintuulla. — Muista suamalaasista ei saatu mitää tiätää.
Toiselle väliasemalle oli lähröstä matkaa 7 km. 750 m. Ku siältä
saatihin tiatoja, oli se kreikkalaane Kranis viälä johros. Siltä oli
menny aikaa 29 min. 18,8 sek. Toisena oli 100 m. jäliis, Cuthbert,
mutta Broos oli jo kolmantena, ruattalaane Kinn neljäntenä, Jensen
viirentenä. El Quafi kuures ja Manches seittemäs; heti peräs Blasi.
Jaapanilaaset olivat topannehet vauhtia ja jäännehet. Sitte Kolehmainen
ja Lossman ku varjo peräs.
Kolmannelle asemalle, 11 km. 550 m., tuli Kranis taas ensimmääsenä,
mutta toiseksi oli ponkinu jo amerik. De Mar, joka tiärettihin kovaksi
miäheksi. Cuthbert oli nyt kolmas. Sitte tulivat Alavoine ja Blasi.
Kuurenneksi ilmestyy uusi miäs, kanatalaane Mac Auley ja sitte —
Stenroos!
— Kun ei Stena vai kiristääsi liikaa! — ähkii Pihkala.
Sitte tuli Jansen ja taas ilmestyy uusi miäs Bertini, italialaane. Sen
peräs oli Kinn; sitte Broos ja — —
— Huraa! — Tua numero, 312 s'oon jokin suamalaane! —
— Kuka?
— S'oon poijat, nyt Kyrönen!
— Jo näkyy kynnet! — Meirän poijat raplaavat kiristämhän! — —
— Mutta mihkäs on Hannes jääny?
— Jahas, nyt nousoo sen numero taululle. — S'oon jääny vähä — —.
Neljäs ilmootuspaikka oli 14 km. 850 metrin pääs. Tällä välillä
rupesivat miähet järjestymhän. Hännästä ponkii parhaat etupäähän.
Ranskalaane Verger kiristää johtoho nii hurjasti, jotta tuli
ensimmääsenä tälle asemalle. — Kreikkalaasten painuu noukka.
Aikaa oli Vergiltä menny 54 min. 50 sek. Amerik. De Mar oli toisena,
aika 55,5. Etumiäs Kranis pysyy viälä kolmantena, 10 sekunttia jäliis.
Neljäs ja viires on amerik. Mellor ja franskal. Manches 55,22. Kuures
Alavoine 56,30 ja seittemäs Blasi vähä jäliis. — Sitte kuluu aikaa
ennenku tuloo Lossman ja pualen minuutin perästä Kyrönen. Hannes on
aina vai jääny.
— Kuinkhan täs oikee käyrähän? — Näyttää etujoukolla olevan peljättävä
kaula — —
— Ei oo aikakaa viälä kiristää!
— Mihnä Stenroosi on? — Eihän siitä kuulu mitää — hätäälimmä me.
Nyt rupiaa olemhan kuumat paikat! Pian on pualimatkaa menny ja roskat
puronnehet pois.
— Ratkaasu tapahtuu vasta ku 30 km. on juastu — seliittää Pihkala,
ja koittaa olla rauhallinen, mutta putsaa vapisevin sormin
nenäkakkulootansa.
Viires asema on 19 km. 250 m. pääs. Siältä ilmootethan jotta se Verger
on aina vai ensimmääne. Aikaa oli menny 1 t. 12 min. 8 sek. Mutta:
— Hih poijat! — Steenruusi on toine! Vain 4 sekunttia jäliis! —
— Ähäp poijat!
De Mar on kolmas, 17 sek., Bertini, Blasi ja Manches yhres roikas, 24
sek. jäliis. —
— Mikä se tua Perttini oikee on? — S'oon ponkinu hyvin föörihi. Taitaa
olla aika mato, ku ei sitä alkumatkas nähty. — —
Seittemäs oli El Quafi se arapialaane kameelin ajaja; kahreksas
Alavoine, Mellor — ja — ja Lossmanni!
— Joko se virolaane ny rupiaa vetämhän? — Vain 1 min. ja 8 sek. jäliis!
— Mihnäs Kyrönen? — hätäälimmä me.
— Kyrönen! — 2 min. 17 sek. jäliis! — S'oon jääny kulkaa pehkana
soikohon Lossmannista! — — Poijat, poijat! —
— Kolehmainen! — 3 min. 12 sek.
— No, s'ei oo paljo ollenkaa! Saas nährä, pystyykö Hannes viälä. —
Pualimatkasta ilmootettihin hurja uutine:
— Stenruusi astunu johtoho! — Aika 1 t. 20 min. 6 sek.