Kovasti sitä piti huutaa ja karjua näis Pariisin kisoos ennenku voitot
Suamehen tuli, mutta se 10,000 murtomaajuaksu meinas tehrä meistä
sivuullisista joka äijästä hullun.
Se oli sinä samana kuumana lauantakipäivänä, ku aurinko paahtaa
mollotti n'otta tukka pääs kärventyy. Yli 50 astetta oli kuumaa! S'oon
poijat jo sellaasta hitsiä, jotta siinä pakkaa tällääset tukevammat
tuffat liimooksista hajota. Vesi juaksi nenänpäästä ku räystähästä
keväällä ja hikiä piti naamasta pyhkiä kouralla ku napolla vai. Jos en
perttana viä olsi juanu olutta nii sankoo-kaupalla jä syänny raaroosia
n'otta partakarvat jääs, nii sinne olsin tainnu sulaa jonnekki
statioonin porttipiälehe rasvalammikoksi, n'ottei olsi jääny ku
lätkälakkini lätäkköhö seilaamahan — —
Jo kentälle tulles me tuumaalimma jotta:
— Saas nährä, kuinka meirän poijat pärjää tällääses pätsis — — Ei
suinkhan tätä kestä muut ku mustat Afrikan neekerit, joill' on
kaksinkertaaset pääkuaret.
Siinä suaritettihin ennen sitä murtomaalle lähtyä kolmiloikkausta ja
muita pomppimisia, ja silloo jo rupes ihmisiä kuuppimhan ja pökörtymhän
penkiille siälä täälä. Niitä kuljetettihin käsikynkästä ja kannettihin
paariilla sairashuanehishi ku raatoja ainaki. Siälä niitä sitte
virvooteltihin henkihi ja hoirettihin parhaalla lailla.
Mun reisukampraatilleni, Mösjöö-Tommilallekki sattuu sellaane
auringonpistos. Se viäthin kans statioonin sairashuaneshen aiva
pleikinä poikana n'otta silmät väärinpuolin pääs. Entisest' oli siinä
jo konjakkia kyllä sisällä, mutta lisää kaarettihin viälä. Sitä rupes
hoitamhan siälä sairaalas yks nii korja sairaanhoitajatar-nunna, n'otta
mä manasin vähä katkerasti tätä moukkamaasen tervestä kalluani johk'ei
pysty auringonpistoksekkaa niinku muihin ihmisihi.
Mösjöö sanoo, jotta s'oli ollu nii korja ja hellä hoitaja, jotta häntä
itketti aiva oikohonsa ja aina vai pyyti sitä kääntämhän ittiänsä ja
silittämhän päätä. Silmät oli ollehet ku taivahalla tähret ja varsi ku
elämänlanka. Eikä s'ollu ollu kovin kranttukaa.
Sen flikan ansiota s'oli aiva ku Mösjöö parantuu niin nopiaa, jotta ku
tohturi tuli hetken päästä kattomhan, kuinka Mösjöö voii, nii justihin
näki, ku Mösjöö huulet pitkällä meinas jotaki sanua sille sulooselle
hoitajattarelle — —
Niin oli poika-parka äkkiää parannu, jotta ku tohtori tuli, nii se
kuskas Mösjöön heti tervesnä pihalle. Kyllä Mösjöö kiärteli ja kaarteli
viälä kauan aikaa sen sairastuvan portilla ja meinas viälä monta kertaa
pyärtyäkki, jott' olis päässy takaasi, muttei tohtinu. Tohtori olis
kumminki heti tuntenu ja ajanu pellolle.
Niin no, mutta ei sitä kukaan osannu arvata, ku miähet asettuuvat
lähtöviivalle, jotta siitä sellaane kauhia kamppaalu tulis siitä
murtomaasta, n'otta neljästäkymmenestä miähestä ei perille päässy ku
15. Ja niistäki pualet pyärtyy kentälle n'otteivät omin voimin housuja
jalkahansa saanehet.
Yhreksän kansakuntaa pani poikiansa taipalehelle. Kolme miästä sai
varsinaasesti erustaa yhtä maata, mutta ne kansat, joll' oli värkiis
varaa, panivat viälä kolme varamiästäki matkahan. Nämä suuret kansat
olivat: Suami, Ameriikka, Enklanti, Franska ja Espanja. Ruattill' oli
5 miästä; Meksikolla, Italialla ja Etelä-Afrikalla kullaki oli vai yks
varamiäs.
Meiltä lähti taipalehelle Nurmi, Ritola, Sipilä, Päri (kirjootethan
Berg), Rastas ja se siunattu Liimataasen-Heikki. — Ruattill' oli Viire.
Kun lähtölaukaus paukahti, riuhtaasi Viire ittensä heti johtoho.
Toiset trusana peräs. Suamalaaset jättäytyyvät suasista häntäpäähä,
mutta Ritola yrittää heti Viiren kintuulle. Siinä pomppii monta
poikaa ympärillä eres ja sivuulla, n'ottoikee peljätti, jotta pian
tramppaavat meirän poikaan kallihit kroikottimet prisaksi. Nurmi ja
toiset suamalaaset eivät hätääle, menöövät vai yhres joukos siinä
keskipaikkeella.
Raralla juastihin vain puali kiarrosta ja sitte painuu joukko
statioonin portista uloos kiärtämhän murtomaata, joka oli hyvin
vaivaloosta. Ei sitä varte, jotta s'olis kovin mäkistä ollu, mutta maa
oli pehmiää ja raskasta juasta. Siin' oli piäntä piikkistä puskikkua
ja vähä louhikkoaki, mutta läkähyttävä kuumuus oli kumminki kaikista
pahinta.
Pian oli kärkijoukko selvä; siin' oli Viire, Ritola ja Nurmi, jokka
tiätä näyttivät ja olivat ensimmääses kontrollipaikas n. 100 m. toisia
erellä. Sitte tuli jokin Benham, ruattalaane Bergström, enklantilaane
Harper, amerkk. Johnson, ruattal. Tureson, jokin Ebeling, Booth,
Andia, sitte Sipilä ja Berg ja koko loppuroikka paitti ne, jokka jo
ensimmääsillä kilomeeteriillä rupesivat hoippumhan ja kuuppimhan.
Toiselle asemalle tulivat Nurmi ja Ritola esti. N'oli jättänhet Viireä
n. 50 m. — Sitte tuli jo Sipilä, joka sisulla pinnii kiinni Viireä ja
oli siitä 50 m. pääs. Sen peräs oli se Johnsoni 10 m. pääs, ja siitä 25
m. Turesoni. —
Tällä välillä oli Rastas juassu liika lujaa ja yrittäny pitää Viireä
näkyvis, mutta sai auringonpiston ja uupuu tiän viärehe pualimatkas.
Se oli meirän miähistä ensimmääne, mutta muita kansoja oli kuuppinu
jo kosolta. Sinne lyyhistyy monet Rastahan erellä ollehekki niinku
amerikk. Booth, yks franskalaane, ruattalaane Ebeling. Rastas oli
kuulemma yrittäny päästä ruattalaasen Turesonin sivuu ja siinä
vetäny liiaksi. Sivuu oliki päässy, mutta silloo kans mailma mustuu
ja voimat petti, hoippuu sinne tänne ja viimmee lysähti. Kerrottiin
jotta Turesoni oli koittanu auttaa Rastasta kaatumasta (kaunis teko
kiistaveikolle!), mutta itteki oli niin kuitti poika jotta kuuppas
viärehe. Siihe jäivät tiarottomina makaamahan. Kaikkensa pani kumpikin
isänmaansa ja kansansa pualesta.
Mutta Sipilä on meillä kolmas miäs!
Se päätti tehrä hurjan tyän: lyärä kolmantena suamalaasena Viire ja
sitä varte se kiristi aina vai menuansa. Välimatka lyhenöö askel
askelehelta, ei oo enää ku parikymmentä meeteriä. Hammasta purren
painaa sisukas Sipilä polttavas auringos, hiki valuu virtana, ja päätä
polttaa armotoon aurinko. Tuntoo pahoonvointia, mutta sisu ei anna
perähän. Pitää painaa! — — — ja Sipilä vetää sisulla. Jo on kantapäillä
— — viälä vähä — — jo on takana — — ja nyt ohi!