_Mit schwarzen Segeln segelt mein Schiff
wohl über das wilde Meer._
Heine.
Poikana purjehdin purrella kerran
laineilla lakkapäillä,
silloin ma näin lumivalkeat purjeet,
neitoni laskevan näillä.
Syömeni syttyi ja henkeni hehkui
armahan immen luoksi,
mut oli pilkkuja purjeen täynnä,--
tohdinko niiden vuoksi?
Silloinpa pilvehen päivyt peittyi
vaatetta valkasemasta.
Pilkkunen myös oli neitoni purje,
varjossa näin sen vasta.
Pois päin, purteni murhemielin
käänsin mä aavaa kohti--
kaukaa ehkäpä immelleinkin
puhtailta purjeeni hohti.
Voi kun et paistanut päivyt silloin,
kaikki nyt toisin oisi,
mullakin oisi nyt puhtahat purjeet,
jäljellä ihanne oisi!