Minä koito kun synnyin maailmaan,
oli tyyntä ja rauhaisaa,
kuin alkavan ukkosen eellä on vaan--
sitä tiennyt en aavistaa.
Mut kohtapa pilviä kokoutui
mun taivoni tummentain
ja ukkonen löi, vesi vaahtona ui--
minä suojoa turhaan hain.
Kuin rikkasen pienen mun viimat vei
pois kauaksi maailmaan;
mut tullevi loppu se tuulellei--
rikan heittävi helmahan maan.