Ne karkelot niin oli hauskat,
soi soitto niin hurmaavaan,
ett' aamuhun huilasi aika--
mitä äiti nyt virkkaakaan!
Hän käskihän varhain tulla
mun tanssin touhusta pois,
mut »Tonavan aaltojen» vierren
ken äitejä muistanut ois!
Oi ällös, äitini, suutu,
saat ruususen rinnaltain.
--Mut voi, hän kysyä voisi
mä keltä, keitä sen sain!