Tuotapa ei lempi tiedä,
himon puuska hetkellinen!
Se vain itkevi iloja
kuherrusta kerjeääpi
polttopuiksi lemmen liekin
hiiliksi himojen lieden.
Siksi eksyin ma, epärö,
elämäni ensimäiseen
yöhön yksin yödyttyä
tulen, tuikun, etsintähän
leikkilöistä luonnotarten,
sinipiikojen iloista.
(Kolkosti.)
Sillä tartutin tuhoisan,
inhan, ilkeähajuisen
luulo-taudin, tahmaskaisen,
oman poikani povehen.
(Menee masentuneen näköisenä tupaan.)