Ootpa kaunis Kaukomieli
poluillasi päätynynnä
Opinnan-Salin sisälle
ikitiedon temppelikin.
Tässä Veljeni vakavat
sanoin sulle selvitteli
olemukses' ongelmia,
tehden taidolla tutuksi
sielusi sisäisen laadun,
ynnä järjen ohjattoman.
Kun et tyytynyt sä tuohon
tietohon tavattomahan
kysyen yhä enemmän
elon syntyjä syviä,
täytyy vihdoin ilmituoda
tietomme salaisin silmu,
kauan kätkössä pidetty
itse Luojan lainehilla.
Tieto tää se tarjouupi
Tuonen joutsenen tarussa
aian hanhen harkinnassa.
Sit' et lintua pyheä
löydä rinnasta omasta,
ennenkuin on ennättänyt
huuliltasi helkähdellä,
yläilmoihin yletä,
yli-luonnollinen laulu,
sävel soinnukas sorea,
sointu suuren rakkauden.
KAUKOMIELI (ihastuen):
Kerto'os oi se tarina!
Ijän kaiken rakkautta
turhaan oon ma etsinynnä!