Tämä ei unennäköä,
höperrystä, heikkoutta!
Kotona on poika kohta
kera nuoren morsionsa.
(Menee avaamaan akkunan, josta tulvii päivä sisälle.
Kuuluu lintujen laulua):
Jo on päivä korkealla,
aamu kirkas koittanunna,
herännynnä heinikkokin,
kukka nurmen nukkumasta.
(Itsekseen.)
Kovinpa nukuinkin kauan
unen uutimien alla,
kun en kuullut ensimäistä
kukerikuun kieuntata.
(Menee ovelle, aukasee sen seljälleen, jolloin aamn-anringon
valo virtaa huoneeseen.)
Toivehikas onnen päivä,
Ukon itsensä jakama,
mittapuulla mittelemä
ikuisuuden ilmennestä,
rannattomasta merestä,
ihmislapsien iloksi,
auvoksi on angervoisten!
Ennen maille laskuansa
tuo se pieneen pirttihimme
riemun, jommoista ei ennen
nämät nähneet seinähirret,
kuulleet kuusihonka orret!
(Kuuntelee ovelta.)
Tällä kertaa vanha korva
pettänyt ei kuulijaansa.
(Iloisena.)
Tuttu on kavion kopse,
tuttu ensi kuulemalta
polven poljenta orihin,
varsan astusta vakava.
(Aisukille):
Toimi kuntohon tupamme,
lavitsamme laadullensa
vallas-vierahia varten!
AINIKKI (siistien vuodetta ja häärien lieden totona. Itsekseen):
Jo lie mennynnä piloille
äiti vanha vanhuuttansa,
— — höpertynnä heikkouttansa — —
(Menee ovesta ulos, juoksee kohta takaisin hämmästyneenä.)
Tosia unia nähnyt
lienet ehkä valveillasi!
Kotona jo, kynnyksellä,
vartomasi, vuottamasi...!
(Kaukomieli ja Kyllikki astuvat onnellisen näköisinä tupaan.
Kyllikki muuttuu äkkiä nurpean näköiseksi.)
ÄITI (Kaukomielelle):
Viikon viivyit poikaseni,
viikon mailla vierahilla...
58
KYLLIKKI (puoleksi itsekseen):
Ompa tässäkin tupanen
nälkäraunion näköinen,
hovi hornalle sopiva. — —
KAUKOMIELI (Kyllikille):
Ellös sä sure tuvista,
huokaele huonehista!
Tuvat toiset tehtänehe
honkanummen hirsiköstä,
parahasta parsikosla.
(Äidilleen):
Oi emoni, kantajani,
äitini, ylentäjäni,
mitä läksin, senpä sainkin,
kuta pyysin, sen tapasin.
Pane patjasi parahat,
pehmoisimmat päänaluiset,
maatani omalla maalla
nuoren neiteni keralla.
ÄITI (kohottaen katseensa ylös):
Ole kiitetty jumala,
ylistetty Luoja yksin,
kun sa toit miniän mulle,
toit hyvän tulen puhujan,
oivan kankahan kutojan,
aivan kenstin kehreäjän.
(Kaukomielelle.)
Itse kiitä onneasi!
Hyvän sait, hyvän tapasit,
hyvän Luojasi lupasi,
hyvän antoi armollinen.
(Kyllikkiä hyväillen ja katsellen Kaukomieleen päin.)
Puhdas pulmunen lumella,
puhtahampi puolisosi;
valkea merellä vaahti,
valkeampi vallassasi:
sorea merellä sorsa,
soreampi suojassasi;
kirkas tähti taivahalla,
kirkkahampi kihlattusi...
Laadi lattiat laveat,
hanki ikkunat isommat,
seisottele seinät uudet,
tee koko tupa parempi:
kynnykset oven etehen,
ukset uudet kynnyksille,
nuoren neidon saatuasi,
kaunihin katottuasi...
(Esirippi laskee.)