Jopa tunnen ja tajuan
soinnusta, sävystä, äänen,
kuink' on lempi lauhduttanna
mielesi kovan, kopean!
(Kyllikki luo katseen maahan. Kaukomieli ojentaa kätensä sitä
ehkäistäkseen.)
Karkeaako katsehesi
pimentoon, pakenemalla
alle siljän silmäluomen?
Sielusi sini avaja,
nosta silmälautasesi,
katso suurta sulhoasi
muotoansa muhkeata,
lemmenhehkuin leimuavaa
poskea punaveristä!
KYLLIKKI (neuvotonna, uskaltamatta nostaa katsettaan):
Tahtoisin tasaisen varren
tasaiselle varrelleni,
tahdon muodon muhkeamman
muhkealle muodolleni.
KAUKOMIELI (sulkien Kyllikin syliinsä):
Suoristaos varsi sorja
minun kanssa mittasille!
Mitta siinä, mi sopivi,
— — tuki varma varrellesi
kaunihiksi kasvaaksesi,
elpyäksesi ehoksi.
(Puristaa Kyllikkiä rajusti ja yrittää viedä mukanansa.)
KYLLIKKI (hätäisenä):
Päästä jo minua poies,
laske lasta valloillensa
kotihinsa kulkemahan
luokse itkevän emonsa...