Ompa tuokin Turjalainen,
Karjalainen kerjäläinen,
kun ei kuullut kielastusta,
panettelua, pahasta
meidän neidin sulhasesta.
Tullut Ahtolan on puolta
veitikka ylen verevä
nimeltänsä Kaukomieli
Kyllikin kosintamaille,
kilpasille meidän kanssa, — —
(survaisten toista Saarelaista)
sinut ensin suistamahan,
mahtisi masentamahan.
2:NEN SAARELAINEN (loukkautuen):
Tuopa vasta kerskailija, —
toisen onnen turmelija — — —!
Lienet itse illan suussa
tullut onnen ongintahan,
toivomalla sulhasiksi
(ivalla)
— — ehkä kelpo Kyllikille...
(Kyllikki ja tytöt purskahtavat nauruun.)
Jos se niiksi nyt tulevi,
voin ma teille kertoella
Ahdin maiden mahtavasta
sankarista, sulhasesta,
(kertoo vilkkain elein)
kuink' ol' ensin empinynnä
olla pois, tai lähteäkö,
kuink' ol' etsimiä apua
emoltansa, äidiltänsä.
(Pojat räjähtävät nauruun.)
Emo kielteä käkesi
varoitteli vaimo vanha:
(Äitiä matkien.)
"Ellös menkö poikaseni
parempihin itseäsi.
Hi suvaittane sinua
Saaren suurehen sukuhun."
Siitä sulho suuttununna,
Kohahtanut riemuihinsa:
(Matkien rehennellen Kaukomieltä.)
"Jos en kooltani korea,
suvultani aivan suuri,
niin valitsen varrellani
otan muilla muodoillani."
Taaspa kiellellyt emonsa:
(Äitiä matkien.)
"Siellä piiat pilkkoavat
naiset nauravat sinua."
(Kaikki nauravat.)
Mitä huoli Kaukomieli,
tyhmä, houkkio ja hurja
vanhan vaimon estännästä!
Purkihe sisunsa julki:
(Kaukomieltä matkien.)
"Kyllä häädän naisten naurun
soppityrskyt tyttärien:
poikasen pojan povehen
käsikannon kainalohon."
ÄITI (unessa, aivan kuin painajaisen painamana):
Oi mikä katala valhe...!
Voi poloinen päiviäni,
polo poikanikin kurja!
Nauraisitko Saaren naiset,
pitäisit pyhäiset piiat?
Tora tuosta tuiskahtaisi,
sota suuri lankeaisi,
saisi kaikki Saaren sulhot,
sata miestä miekkoinensa
päällesi sinun poloisen,
yksinäisen ympärille...!
1:NEN NEITO (nauraen):
Voi mi riemu riehahtihe
ajaessa Ahtolaisen
sulhasiksi Saarelahan.
Laski kummasti kujalle,
kamalasti kartanolle,
kaatoi korjansa kumohon,
veräjähän vierähytti.
(Pojat nauravat.)
2:NEN NEITO (keskeyttäen edellisen puheen):
Siinä nauroi naidut naiset,
piiat pisti pilkkojansa,
väkättivät vänkäleuat,
ikäpuolet ilkkueli.
1:NEN NEITO (anastaen uudelleen puhevuoron Kaukomieltä matkien):
Oisit nähnyt Kaukomielen!
Murti suuta, väänti päätä,
murti mustoa haventa,
eikä tuosta talttununna,
sanoihin suin uskalsihe:
"en oo tuota ennen nähnyt,
ennen nähnyt, ennen kuullut,
ett' ois naiset naurunansa,
piiat pienet pilkkanansa
mua konsana pitänyt...
(Ylvästellen.)
Onko Saarella sijoa
maata Saaren mantereella
minun leikki lyödäkseni,
tanner tanhuellakseni
Saaren impien iloissa,
kassapäien karkeloissa?"