KUSTAA (Liikutettuna.) Sinä metsänneito, sinä keijukainen!
ARVO. Metsänneitoja ovat morsiamemme. (Osoittaa sormustaan, jonka Inga
on Allin laulaessa hänelle antanut.) Kahleissa olen minäkin!
KUSTAA (Innostuen). Kihloissa olevia miehiä ja niin uljaat morsiamet!
Hei, pojat! Tämän ihmeellisen päivän kunniaksi pistämme tanssiksi tällä
aurinkoisella niityllä. Laulamme "On jääkäri retkillään"...
(Kukin ottaa parinsa ja tanssi alkaa, poikien laulaessa "Kulkurin
valssin" sävelellä):
On jääkäri retkillään vaaroissa vain,
hänet saavuttaa surmakin voi.
Ilo-luontonsa sentään on matkassa ain',
Sotatorvi jos millonka soi.
On mielessään siiloinkin kulta,
hält' terveiset tuulonen toi.
Ja keskellä tykkeinkin tulta
sua muistaa hän, tyttönen, oi!
On jääkärin retkillä riemunsa ain',
hän kohdata kullankin voi.
Ah, sykkäilee syömensä onnesta vain,
kun suudelman armas jo soi.
Mut mieless' on siiloinkin turma,
sen terveiset tuulonen toi,
Ja vielä, kun saavuttaa surma,
sua muistaa hän, tyttönen, oi!
(Jälkimmäisen värsyn aikana on poliisi Kokkare hiipinyt läheisyyteen
vasemmalta ja, tunnettuaan jääkärit, jäänyt seuraamaan heidän puuhiaan
pensaan takaa.)
KUSTAA (Innostuksissaan). Tämä päivä on suurenmoinen! Kolme vainottua
jääkäriä kohtaa mielitiettynsä metsäisellä niityllä ja vaarallisen
retkensä unohtaen jäävät huvittelemaan ja tanssimaan, aivan kuin ei
maailmassa löytyisikään yhtään vihamiestä. Mutta — (huomaa poliisin)
kukas tuolla pensaan takana kykkii?
OSMO (On myös huomannut poliisin). Otetaanpas, pojat, selvää! (Lähtevät
kolmisin harppaamaan pensaikkoa kohti. Poliisi yrittää pakoon, mutta
Kustaa saa hänet kiinni. Syntyy hetken kestävä tuima kamppailu,
jonka aikana poliisi ampuu Osmoa käsivarteen. Tämä lyyhistyy maahan.
Siirtyvät tapellen keski-alalle, jolloin tytöt peljästyksestä kirkuen
juoksevat sinne tänne.)
ARVO. Väännä siltä ase pois!
KUSTAA (Vääntäen poliisilta aseen kädestä). Kokkare, sinä kirottu mies!
Tiedätkös, mitä teit?
POLIISI (Tempaa puukon vyöltään; hampaidensa välistä). Isänmaan
petturit!
ARVO (On siepannut mauserinsa). Kädet ylös, taikka minä ammun!
POLIISI (On huomannut mauserpistoolin). Älä ammu! Saatan minä heittää
tämän pois. (Viskaa puukon pois.)
KUSTAA (On siepannut mauserinsa männyn oksalta). Viemme äijän metsään
ja teemme selvän! (Viittaa Arvolle ja hyökkäävät poliisin kimppuun,
joka terhakasti rimpuilee vastaan.)
POLIISI (Hätääntyen). Tappaa ei saa!
INGA (Rukoillen). Pojat, älkää tehkö sitä... isäimme tähden!
KUSTAA (Rynnistellen poliisin kanssa; raivoissaan). Isäimme tähden
juuri!
ALLI. Arvo, hillitse Kustaata! Kustaa, rakkautemme tähden! (Juoksee
hillitsemään poikia.) Tule, Inga, tule!
INGA (On tarttunut Arvoa kaulasta). Arvo, rakkautemme tähden! Ei murhaa!
ARVO (Tempoen irtipäästäkseen). Onko hän säästänyt meitä? Hänhän
murhasi Osmon!
POLIISI (jonka kädet Kustaan on onnistunut sitoa). Tappaa ei saa!
OSMO. Pojat, hillitkää itsenne! Minulla ei ole mitään hätää.
ELLI (joka on koettanut Osmoa auttaa; itkien). Käsivarsi poikki!
OSMO. Ei ole poikki. Lihashaava vain. (Samassa pääsee poliisi karkuun.
Kustaa yrittää hänen peräänsä, mutta kun Alli riippuu hänen kaulassaan,
ei hän pitkälle pääse.)
ARVO (Irroittautuen Ingan syleilystä). Se meni, hylky, ja ryssille
sanaa viemään! (Katselee raivokkaasti ympärilleen.) Hei, pojat, nyt on
lähdettävä! Pian ovat ryssät täällä!
ELLI (Itkien). Mutta mitenkä Osmo voi lähteä, joka on haavoittunut?
OSMO (Käsi siteessä). Kyllä minä kykenen. Auta minua vain pystyyn.
(Elli auttaa.)
KUSTAA (Irroittautuen Allin syleilystä). Lähdettävä on tai tässä tulee
kuumat paikat. Hei, tytöt, leiriä purkamaan ja sitten jokainen omalle
suunnalleen!
(Leiriä ruvetaan purkamaan suurella kiireellä. Pojat sitovat rensselit
selkäänsä ja mauserit vyöllensä. Tytöt kokoilevat tavaroitaan. Elli
auttaa Osmolla rensseliä selkään. Etäältä kuuluu pari laukausta.)
KUSTAA. Siellä ne pirut tulevat. (Ojentaa kätensä Allille.) Jää
hyvästi, Alli! Jumala siunatkoon sinua! (Sulkee Allin syliinsä.)
ALLI (Itkien). Voi, Kustaa, jos ne saavuttavat teidät.
KUSTAA. Kas ei! Metsien suojassa me kyllä puolustaudumme. (Huutaa.)
Kiiruhtakaa!
ARVO (Hyvästellen Ingaa). Hyvästi, Inga, sinun jääkärisi lähtee.
(Sulkee Ingan syliinsä.)
INGA (Itkien). Voi, Arvo, Arvo! Minä kuolen, jos sinä kaadut.
ARVO. Elämä ja kuolema ovat Jumalan kädessä. — Osmo, oletko valmis?
OSMO. Valmis olen. (Hyvästelee Elliä.) Elli, morsiameni, jää hyvästi!
(Sulkee Ellin syliinsä.) Hyvästi tytöt! Terveisiä kotiin!
KUSTAA. Hyvästi, tytöt!
ARVO. Hyvästi, tytöt! Meidän täytyy nyt mennä.
(Lähtevät nopeasti oikealle.)
TYTÖT (Silmiään pyyhkien ja vuoroin nenäliinojaan heilutellen).
Hyvästi... hyvästi! (Vasemmalta kuuluu kaukaista huutoa: 'Hohooi!'
Tytöt tähystelevät peljästyneinä sinnepäin. Oikealta kajahtaa jääkärien
laulu: "On jääkäri retkillään vaaroissa vain". Ensimmäisen värsyn
perästä syöksähtää näyttämölle poliisi, huitoen ja viittoen vasemmalle:
"Tänne päin!" Jääkärit aloittavat toisen värsyn, joka kuuluu jo
heikommin, mutta silti kyllin selvästi.)
ELLI (Huutaen oikealle). Pojat, olkaa varuillanne!
KUSTAAN ÄÄNI (Oikealta, kaukaa). Huoleti olkaa! (Laulu katkeaa ja
kuuluu jääkärien yhteislaukaus, jolloin poliisi säikähtäen juoksee
vasemmalle huutaen: 'Hei, maltsii, tänne päin!' Kuuluu jääkärien laulu:
'... on mielessä silloinkin turma, sen terveiset tuulonen toi' j.n.e.
Tytöt juoksevat oikealle. Näyttämö hetkeksi tyhjänä, kunnes yht'äkkiä
vasemmalta syöksyy puolikymmentä ryssää näyttämön yli oikealle, poliisi
etunenässä.)
Esirippu.