Olen nähnyt sen monesti ennenkin, sataman merkkitornin, avonaiset,
ruosteenruskeat kiertoportaat, joitten yläpäässä paloi valkea lyhty,
ja aina ajatellut käärmettä, jonka tulisen silmän tuikkiva merkkituli
muodosti. Ruosteenruskeatko vaiko viheriähköt, -- samantekevä, "levy
säilytetään" ei pidä paikkaansa silmämme pikavalokuviin nähden.
Niin, olen nähnyt sen, olen nähnyt niin paljon muuta ympärilläni,
esineitä ja ihmisiä, olen tuntenut ne ulkopuolellani oleviksi, olen
alati aistinut ne kuten minulle kuulumattomina, olen yrittänyt niitä
kuvaamaankin, havainnollistuttamaan ulkonaisia aistimuksiani minulle
oikeastaan vieraasta mailmasta, jonka ulkokuoren ainoastaan näin ja
tunsin, mikäli aistimeni riittivät sen vaikutteita välittämään.
Olenko itse muuttunut, onko mailma ympärilläni muuttunut? Miksi nyt
ikäänkuin haihtuvat, katoavat käsistäni ulkonaiset muodot, värit ja
viivat, ja jää jäljelle ainoastaan vertauskuva, joka syntyy oman
sieluni koskettaessa määrättyä esinettä? Silmäni näkevät, korvani
kuulevat, tunto-, haju-, makuaistini toimivat kuten ennenkin, mutta
jokin uusi ja tuntematon voima minussa itsessäni kokoo nämä erinlaiset
heijastussäteet suureksi sisäiseksi polttokuvioksi, joka syöpyy
olemukseeni. Kaikki aistimeni voisivat lamautua, silmäni sammua,
korvani kuuroutua, tuntoni turtua, ja minä aistisin kuitenkin mailman,
todellisemmin kuin ennen.
Eivät enää ympäröi minua minulle vieraat, kylmät esineet, olen kuin
hajautunut alkuosiksi, jotka ovat tunkeutuneet minulle ennen outoihin
ja tuntemattomiin olioihin... Mailma on minulle tuttu, ikäänkuin olisin
seurannut joka puun kehitystä, siitä asti kuin se siemenenä mullan
sylissä iti. Tunnen oman elämykseni kaikkialla.
Eikö tuijota se minua vastaan tänäkin tummana iltana ruskean
kiertokäärmeen salaperäisesti tuikkivasta silmästä, -- aivojen
vuosi, järjen ylivaltiuden aika! Enkö ole ylentänyt minäkin tänä
vuonna jumalakseni järjen vaskikäärmettä, palvonut vilkkutulta, jota
inhimilliseksi järjeksi nimitetään? Merentakaisen sataman merkkitorni,
aivokäärme, kirkas ja kimmeltävä yli matalan vesijättömaan! Tervehdin
sinua!