Nyt täynnä on taas tupa taattolan,
jo saapuvi sulhaskansa,
helykruunussa kiiltävi morsian
kun päivä on laskussansa,
nyt kummit ja kaimat ne kättelee,
puhemies oven onnelle aukaisee.
Parikunnan pappi on vihkinyt
ja veisannut lukkari virttä;
on morsian »siteet» nästäillyt,
nyt kiertäen aitanhirttä
pojat arkkuja, kirstuja kuljettaa,
häämuistoina kirjavat siteet ne saa.
Pelimannien haiturit, viulut soi,
puhemies nyt kuuluta kompaas,
nyt läksiäissoitossa nauraa jo voi,
pelimies, sinä käytä nyt sompaas,
kujatietä kun sulho ja morsian käy,
jäless' ei vakamustaa pappia näy!
Ristkansaa sulholan portilla lie,
sukukunta on alla peilin,
parin hää-ilo soi, käy kukkainen tie,
nyt kiertäissä tuliaisleilin,
sajaspoikaset morsion nostattaa
ylös ilmaan, jo pyssyt paukkua saa!
Hei, kuule nyt, hei, meri myrskyten lyö
nyt paasiin, kun pyssyt paukkuu,
käy kallion kaiku, on häitten yö,
sitä hyljekoiratkin haukkuu,
nyt onneks onnellisten juo,
ristkansan kauniina riemuta suo!
Puhemies nyt morsion tanssitun vie
ja sitten nanna ja taata,
oma kulta se kullakin tiedossa lie,
tänä yönä ei surra saata,
lyö, polje ja paukuta lattiaa,
edeskäyvät kun kannuja kuljettaa!
Häälaulut soi yli merten ja maan;
siks kunnes aamu jo koittaa,
pelimies vedä viulua vinhempaan,
saat ortta, kun voit vain soittaa,
kiva kopse käy, jymy jyskyen soi,
tytöt hulluiks jo heitoista tulla' voi!
Tupa täynnä on tulta ja temmontaa,
katon parrutkin vuotaa jo pihkaa,
merikarhutkin koipiinsa kiihkon saa,
pojat ulkona huutaa ja hihkaa,
tulen turkaset, hei, hii, hei, hei, hei,
taas sulhanen morsion tanssihin vei!