Hei, löysää purje, lasketaan
nyt seprain suuriin juhliin,
nyt Viroon hailit haalitaan
ja vaihdetaan ne tuhliin.
Kas, jaalat, jahdit kelluaa,
jo tummuu taivaanpiiri,
jo Tytärsaari haamoittaa,
kun kaukaa viittoo Viiri,
mut Haapasaari heijastaa
kuin sädeheitto laivaan,
Suursaaren paadet paukkuaa,
käy hyrskyt taakse taivaan,
kun välkkyy vilkku majakkain
kuin katinkullan kuori,
sinessä usviin uinahtain
jo nukkuu Haukkavuori.
Kaljaasein lyhdyt loistelee
kuin virvat hiitten häissä,
kun kuohut kokkaan kohisee,
vöin välkkyy lakkapäissä.
Kai saarten neidot noudetaan,
mi kallioilla huiskaa,
mut kiihkeämmin kuisteillaan
meille eestein Madlit kuiskaa.
Portkundaan nyt, Portkundaan nyt
kuin alli aallokosta!
Näät kirkkoristin säteilyt,
jo lippu mastoon nosta!
Tollsburgin tornit kohoaa
ja Räävellinnan päädyt,
kas rantaa laajaa, laakeaa,
se kimmeltää kuin käädyt.
Maan tuuli telmii touveissa,
se satamaan jo ohjaa,
ankkuriketjut kalisee
ja vanhaan paikkaan pohjaa,
nyt souda maihin jolla jo,
kas rannan teltat hohtavat,
käy kujaa kansansaatto,
maanmainiot on markkinat,
on vielä vasta aatto,
kas täällä vast’ on vilinää
ja mastometsää häilyy,
soi sirmankkojen kilinää,
ja keulat veessä päilyy.
Kas mekkomiehet moisioin
ja yljät ylämaiden,
nyt ystävinä yhtyy noin
myös sinkut setukkaiden.
Hei, terve, Tani mestari,
John Bohman, Talsa, Tilsa,
viel’ eletään kuin ennenkin,
nyt täältä viedään hilsa.
Hoi, vanha tuttu kippari,
onks sulla kihlaliinaa,
niin telttahan me työnnytään,
nyt virtaa Viron viinaa,
nyt seprain suuret juhlat on,
nyt, seprat, saamme laulaa,
ja alla armaan auringon
nyt kastakaamme kaulaa
tiistaista sunnuntaihin,
niin haihtukoon kuin häissä yö,
jo heitä pesti maihin,
käy kajuuttaan ja tuoppis tuo,
nyt et saa olla heikko,
ka »tere tulemasta, no juo,
»suur tänu»! vanha veikko!