Rannan hiekka helkkää,
hieno henki käy,
leikkii pursipuulla;
jossain telkkä telkkää
kutsuu vaikkei näy
salmensuulla.
Ohi rannan rattain
kukkassaarten vyö
pilven varjoon väilyy;
kautta nienten kaitain
laine laitaan lyö,
haaksi häilyy.
Laulain laineet läikkyy,
kukkastuoksut tuo
autuaiden saariin;
päivä vaahtoon väikkyy,
loistolinnat luo
pilvikaariin.
Kiilto keulan eessä
hyrskeen hopeoi,
kiitäessä kuovin
välkkyy rannan veessä;
hiljaa hiekka soi
kultajuovin.
Pieni pilvi päilyy,
tyyntyy tuulen tie,
nukkuu rauhan rantaan,
kaislan korret häilyy;
hiljaa venhe vie,
soiluu santaan.
Keurunselällä, kesällä, 1918.