Mun ylläni on aamun avaruus,
on eessäin merten mittaamattomuus.
Yks purje kaukaa kiitää kulkuaan,
ja yksin rannall' istun minä vaan.
Kai joku haahden kantta yksin käy
ja katsoo tänne, vaikkei häntä näy.
Saan silloin voiman, voiton varmuuden:
tuoll' ihminen on, tääll' on ihminen.
Käy sielussani aamun avaruus,
syvällä merten mittaamattomuus.
Suursaari, elok. lopulla 1920.