Jos mies on juhta, niin työ on synti,
on kaikkein kauheinta akkavalta,
mies kiskoi auraa ja akka kynti
ja huusi: hii, hepo, hei, ja alta!
Ken heistä lieneekin ollut laiskin,
sai niille saaressa aina nauraa,
se akka höplitti, hyppi, mäiski,
kun ukko ähkyi ja kiskoi auraa.
Kuin kiusaks akka vain syvään kynti,
niin aura tarttui jo puolitiehen,
se akka, akka kuin vanha synti
näin aivan näännytti nurjan miehen.
Kai aika rientää ja aika ryntää,
miesraukan huolet kai kerran haihtuu,
kai kerran kuoleman kenttää kyntää
se ukko, akka ja vaiheet vaihtuu.
Käy ukko jäljessä auran silloin,
ja akka kiskoo kai kalmanauraa,
ja entisyyttään kun muistaa milloin,
niin vaon vieriltä korpit nauraa.
On siellä pitkälti surman sarkaa,
on siellä kynnöttä kyiset pellot,
ei siellä auralta akka karkaa,
kun akan kaulass' on narrinkellot.