Armas tuoksu vanhan tuvan täyttää,
kukat jotain kuuntelevan näyttää.
Mustanmerenruusu, annansilmä,
kodinilo etsii elvykettä
päivän hohtaessa huoneeseen,
nooanarkki pyytää hiukan vettä,
palsami vain nyökkää kukkineen,
minttu miettii turvanansa seinä,
kaikki kaihoin katsoo ikkunasta,
hiljaa huojuu heljä hajuheinä,
myrtti tuutii untaan niinkuin lasta,
kukkaset kun kuiskaa keskenään
riemurikkaan kesän kyllyyttään.
Elonlanka kiertäin monta vuotta
pitkin kattoa vain kiemuroi,
kasvanut ei yljänyrtti suotta,
yhteen kasvamaan ne Luoja loi,
elonlanka katsoo yljänyrttiin,
kunnes yhtyy kerran morsiusmyrttiin.
Kohoo kaikkein kukkain kruunupäät,
liljat laulaa, pienet perhot soittaa:
kohta aurinkoisin aika koittaa,
kohta meill' on onnellisten häät!
Suursaari; 9.8.20.