Johdanto.
Post-Scriptum.
Syksy.
Leivän puute.
Lapsi.
Rikollinen luonto.
Maksua vastaan.
Ilman vihkimistä ja vihittyinä.
Kaksintaistelu.
Paripuolet.
Ei riitä.
Eräs nukkekoti.
Vahvempi.
Kuten kyyhkyt.
Hänen runonsa.
Vanua, vanua!
Afääriä.
Taikauskoa.
Hänen piikansa eli debet ja kredit.
Perheen elättäjä.
Johdanto.
Rakastaa, se on: jatkaa elämää tulevassa sukupolvessa jonkun
tois-sukupuolisen yksilön kanssa, näyttää olevan pelkästään miehen
ominaisuus.
Mies uhraa sentähden kaikki saadakseen elää sen naisen kanssa, jota hän
rakastaa.
Nainen rakastaa miehessä ainoastaan niitä etuja ja miestä ainoastaan
niine etuineen, joita tämä hänelle tarjoo. Tätä miehen ominaisuutta on
nainen aina käyttänyt hyväkseen ja miehestä tuli siten toden tosiaan
orja, sillä se joka tekee työtä toisen hyväksi ilman korvausta, on
orja.
Kun nainen siis sanoo olevansa orjatar, niin hän valehtelee.
Nainen on keksinyt ruveta ottamaan maksua lemmestään. Prostitutsionissa
ottaa hän maksun kerralta, avioliitossa pitkäaikaisella kontrahdilla.
Mutta maksun kaikessa tapauksessa. Teeskennellen vastustelevansa, on
hän kiihoittanut miehen intohimoa ihan heikkopäisyyteen, joka ilmenee
naisten jumaloimisessa ja eroottisessa runoudessa, ja jonka vuoksi mies
aina meidän päiviimme saakka on elänyt itsepetoksen autuudessa
tuntematta alennustilaansa ja naisen oikeaa olemusta ja hänen
vallitsevaa asemaansa.
Miksi ei minkään maan kirjallisuudessa löydy ainoaakaan naisen
kirjoittamaa ylistyslaulua miehelle? Siksi että nainen halveksuu
masentamaansa miestä.
Kun nainen on laiskiintunut, on mies tehnyt työtä. Mies on kantanut
koko kuorman, viljellyt maan, jalostanut raaka-aineet, hävittänyt
taikauskon, tehnyt kaikki keksinnöt, suojellut hengellään kotia ja
isänmaata, naisen ollessa rauhassa ja nauttiessa hedelmät miehen työstä
ja vaivoista. Ja tästä hyödyllisestä yhteiskunnan jäsenestä on nyt
tehty narri, tätä uhrautuvaa aviopuolisoa, joka on ahertanut voimansa
loppuun vaimon ja lasten edestä, kohdellaan nyt kuin rikollista.
Nainen valehtelee sanoessaan, että häntä on aina sorrettu ja ettei hän
koskaan ole saanut toimia yhteiskunnallisissa töissä.
Hän on kaikkina aikoina päässyt johtovirkoihin.
Hän on ollut keisarinnana tuntematta maan lakeja, abbedissana käymättä
korkeakouluja, ja hänellä, jonka tukena on ollut työtä tekevä ja huolta
pitävä puoliso, on ollut mitä parhain aika antautua tieteelle ja
taiteelle.
Miksei ole antautunut?
Hän on ollut laiska.
Nainen valehtelee sanoessaan että lapset ja talous ovat vieneet hänen
aikansa.
Sillä hän on lykännyt työnsä 1:o kätilölle, joka on hänet päästänyt
synnytyksissä, 2:o ämmälle, joka on imettänyt, 3:o koulumamselille,
joka on kasvattanut, 4:o "köksälle", joka on valmistanut ruuan, 5:o
sisäkölle, joka on siistinyt miehen huoneen, 6:o "huusalle", joka on
korjannut miehen paidat ja ommellut nuo ylistetyt napit housuihin, 7:o
taloudenhoitajattarelle, joka on hoitanut koko talouden.
Mitäs sitten on nainen tehnyt?
Hän on laiskotellut!
Mitä yhteiskuntaan tulee, niin näyttää nainen sekautuneena siihen
puuhaan rakentaneen koko tuon mainion vehkeen. Se on nimittäin
rakennettu patriarkaatille eli isän velvollisuudelle elättää naisen
synnyttämät lapset. Hyvin viekas keksintö, sillä isyyttä ei voida
todistaa. Oikeudenmukaisimmin olisi yhteiskunta pitänyt rakentaa
matriarkaatille, sillä ainoastaan äitiyden voi todistaa.
Mutta matriarkaatissa olisi äidin pitänyt tehdä työtä -- ja se ei häntä
huvittanut.
Näin on tullut vallitsemaan se kummallinen vääryys, että mies yksin saa
elättää naisen, joka on ollut osakkaana heidän yhteisessä huvissaan, ja
kaikki naisen lapset. Eikä nainen ole hävennyt ottaa lahjaa vastaan.
Mutta orjilla eläminen on aina turmellut ja alentanut orjain haltijaa.
Siksi on nainen jäänyt takapajulle. Laiskuudesta ovat hänen ruumiinsa
lihakset tulleet heikommiksi kuin miehen, ajattelun puutteesta on hänen
älynsä jäänyt tylsemmäksi.
Nainen saattaa taideratsastajana ja nuorallatanssijana, johon ammattiin
yleisön suosio ja onni hänet viettelee, kehittää lihaksiaan, mutta ei
koskaan sellaisiksi kuin mies.
Nainen on säätänyt lakia, hallinnut, huseerannut, propageerannut
uskontoja [Constantinus suuren vaimohan teki tuon oivan kristinopin
Europan valtiouskonnoksi], politikoinut, sytyttänyt sotia, järjestänyt
uskonvainoja kaikkina aikoina, mutta sentään useimmiten piilossa
miesrukan selän takana, sillä nainen on aina ollut kavala pelkuri.
Hän on ollut perustuslaillinen monarkki ja miehet vastuunalaisia
ministereitä.
Meidän päivinämme näyttää nainen heränneen ja nähneen kieron asemansa
ja ruman tehtävänsä ja sen että valta luisuu hänen käsistään; sillä
mies on myös herännyt ja alkanut huomata, että häntä on petetty.
Sen kautta, että pelkuri ja laiska nainen on ajanut miehen yksin
sotaan, on miesten luku vähentynyt.
Myös sen kautta, että miehet ovat saaneet tehdä työtä yksinään yli
voimain, on miesten sukupuoli pilattu työllä. Nyt kun miehet taas
eivät tahdo antautua avioliittoon pelkiksi naisen hyödyttäjiksi, on
paljon naisia jäänyt naimattomiksi, s.o. ilman miehiä, joita he
orjuuttaisivat.
Siitäpä johtuu naissukupuolen raivoisa kirkuna, joka muodostaa niin
sanotun naiskysymyksen.
Nyt nainen herää ja katuu. Katuu tuhmuuttaan, ei vikojaan. Nyt tahtoo
hän ehtiä toisen edelle, viekkaudella ja petoksella.
Sanoo tahtovansa tehdä työtä. Valehtelee: tahtoo valtaa ja omaisuutta.
Ensin tahtoo hän n.s. Naidun Naisen Omistusoikeudella hommata
poikkeuslain, joka täydellisesti vapauttaa hänet elättämästä lapsiaan.
Miehen, joka on yksin luonut maan kaikki hyödykkeet, järjestänyt
työmarkkinat, kaupan ja teollisuuden, tulisi oikeastaan olla kaiken
omaisuuden omistaja. Ja jos oikeus vallitsisi, ei nainen saisi periä.
Nyt on hänellä kuitenkin perintöoikeus ja, mikä vielä pahempi,
naimaosakin.
Avioliiton kautta on mies yksinään velvollinen elättämään vaimon ja
hänen lapsensa, olivatpa lapset sitten miehen tai ei.
Naisen perimä, tai työllä ansaitsema, omaisuus pitäisi nyt
luonnollisesti käyttää kaikkien yhteiseen elantoon.
Mutta nyt vaativat naiset saada huvitella omallaan. He puhuvat
perinnöstä kuin omastaan. Kuka on työllään koonnut sen, mitä he perivät
(isältä tai äidiltä)? Tietysti joku mies, (isä tai isoisä) ei nainen.
On aivan kohtuullista, jos niitä vähiä murusia, joita vaimo joskus tuo
myötäjäisinään avioliittoon, käytetään miehen velkoihin, mitkä oli
tehty saavutetun työtaidon hankkimiseksi.
Tapahtuu luonnoton vääryys, jos nekin muruset eroitetaan vaimolle niin
että rikas vaimo usein voi antaa köyhän miehen elättää itseään.
Jo nykyjään säätää Ruotsin laki, että avioehdon kautta naisen omaisuus
(miehen kokooma) eroitetaan perheen ylläpidosta. Milloin pelastetaan
miehen omaisuus (hänen tai muiden miesten kokooma) tuhlaavaisen,
komeutta rakastavan naisen käyttövallasta? Naimakaaren 9:nen luvun 1 §
säätää:
Jos vaimo jotakin omalla työllään ansaitsee, saakoon hän myös sitä
hallita.
Mutta jos nainen työskentelee kodin ulkopuolella, on miehen palkattava
palvelijat, jotka tekevät hänen tehtävänsä (?) kotona. Siten on mies
Ruotsissa todenteolla naisen hyödyttäjäorja, ja sittenkin kirjoittavat
miehet nimensä naisten omistusoikeusanomusten alle.
Norjassa on mies täydellisesti naisen mielivallan alla. Siellä saavat
merimiesten vaimot nostaa miehen palkan laivain isännistöltä, kun mies
on matkoilla. Ja kun mies palaa kotiin, on perhe usein lisääntynyt
ilman hänen myötävaikutustaan!
Monet miehet eivät tahdo mennä naimisiin, koska heillä on saatavilla
jos miten paljon huvinhaluisia naisia, jotka, maksua vastaan tietysti,
(mies ei koskaan saa maksua) ovat taipuisia antautumaan vapaisiin
suhteisiin.
Täten ovat monet miehet pelastuneet avioliiton orjuudesta. Mutta nyt
kiukkuavat nuo älykkäät naiset näille suhteille, jotka estävät
avioliittojen syntymistä. Tämä on federatsioonin suuri salaisuus.
Naiset näkevät, että miehet ovat olleet heitä viisaampia ja tahtovat
nyt pakottaa miehiä laillistettuun prostitutsiooniin (= avioliittoon).
Uusi surkea todistus naisen pilaantumisesta. He eivät tahdo synnyttää
lapsia, sanovat naiset. Hyvä! Mutta naimisiin he kyllä tahtovat.
Se on: tahtovat antaa miehen elättää itseään täyttämättä niitä
velvollisuuksia, jotka heille tulee ottamalla vastaan elatusta. Tämä on
petosta!
Vielä tahtovat he äänioikeutta. Ilman velvollisuuksia luonnollisesti.
Suorittamatta sotapalvelusta. Se on: he äänestävät miesten hengestä
panematta omaansa vaaralle alttiiksi. He määräävät verot, säätävät
lait, päättävät sodasta ja rauhasta. He määräävät kaiken, sillä he ovat
enemmistönä.
Olkaa varuillanne, miehet!
M:me Adam, joka asetettiin ehdokkaaksi viime vaaleissa Ranskassa,
kieltäytyi ehdokkuudesta kirjoitelmalla, jossa hän kehoitti naisia
ajattelemaan velvollisuuksiaan ennenkun vaativat oikeuksia.
Ajaakseen miehen avionuottaan, ovat naiset nyt onnistuneet saamaan
kapakatkin kiinni. Miehen on seurusteltava "perheissä".
Kyllä olemme paljon saaneet lukea nuorista miehistä, jotka käyvät
tanssiaisissa ja matkustelevat kylpylaitoksiin onkimaan rikkaita
perijättäriä. Lukekaamme nyt muutamia hyviä kertomuksia
(objektiivisia!) hellistä äideistä, jotka kulettavat alastomia
tyttäriään kylpypaikoille ja tanssiaisiin pauloakseen niille elättäjiä.
Kun nyt nainen, levättyään hyvässä unessa 6,000 vuotta, tahtoo hädän
pakottamana tunkeutua työmarkkinoille, jotka mies on järjestänyt, on
hänet, etenkin kun hän tunkeilee julkeasti ja pilattuna, niiltä
karkoitettava! Työmarkkinat on perheen elättäjän!
Ulos kuhnurit!
Mutta nainen ei tahdokaan työmarkkinoille, hän tahtoo virkoihin ja
johtajan paikoille. Miksi tahtovat kaikki tytöt tulla lääkäreiksi?
Tietysti siksi, että pappien suistuttua lääkärit ovat sallimana,
velhomaisuutensa kautta, jota heidän virkansa vahvat etuoikeudet
suojelevat.
Kun Tukholman korkeakoulussa jaettiin miehisen matematiikan professorin
palkka ja annettiin puolet naiselle, tehtiin rikos oikeutta vastaan.
Ja siitä miehet riemuitsivat!
Ja naiset ilkiävät valittaa, että heillä on huonommat palkat kuin
miehillä. Ensinnäkin on se osaksi valetta. Niillä markkinoilla, jotka
nainen itse on järjestänyt, on hänellä aina paremmat palkat. Paheen
markkinoilla saa hän yksin palkkaa, mies ei mitään, ja voi miestä, jos
tohtii pyytää! Näyttämöllä, jossa ruumiillisista sulouksista maksetaan,
ei yksikään oopperalaulaja saa sellaisia honoräärejä kuin arvokas
tanssijatar. Opettajattarena, johon virkaan nainen pääsee kohtalaisen
tutkinnon suoritettuaan, saa nainen paremman palkan kuin mies, joka on
suorittanut vaikean tutkinnon. Vuonna 1867 maksettiin gradueeratulle
opettajalle 750 kruunua, mutta kansakoulunopettajattarille aina 1,800
kruunuun. Ja opettajattarille annettiin stipendejä mennäkseen
opintomatkoille ulkomaille.
Ja jos nainen tunkeutuu perheen elättäjän (miehen) työalueelle, tekee
hän murtovarkauden. Sitäpaitse on hänen työnsä huonompaa kuin miehen,
sillä hän on heikompi ja laiskempi kuin mies; siksi on hänelle
maksettava vähemmän palkkaa.
Naisella on myös sentähden vähemmän palkkaa, ettei laki velvota häntä
elättämään perhettä. Myös sentähden, että nainen elää vähemmällä. Miksi
vähemmällä? Siksi, että mies kaikissa huvituksissa maksaa naisen
puolesta. Lista-tanssiaisissa on pilettejä sekä herroja että naisia
varten, mutta mies lunastaa molemmat. Aina on miehen kutsuttava. Nainen
on ahnas. Hän ottaa maksun kaikesta, hamasta seurastaan hempeensä
saakka. Onko koskaan maailmassa sisar "bjuudannut" veljeään? Mies saa
maksaa kaiken, ne joululahjatkin, jotka nainen hänelle antaa.
Nainen on useimmiten hutiloija ja kun hän on pankkiviroissa, täytyy
miesten tarkastaa hänen tekemänsä työt. Maalla, tiesi muudan maamies
kertoa, täytyy vahtia naisia kun ne on ulkotöissä, kitkemässä tai
paimenessa, muuten ne kyykähtävät nurmelle lörpöttelemään. Humbuugia
siis tuo naisen ahkeruus!
Ensimäinen Ruotsissa ylioppilastutkinnon suorittanut nainen lunttasi
tutkinnossa hullummin kuin koskaan pojat ennen. Hän antoi nitoa Raben
kieliopin latinan sanakirjan lehtien väliin.
Sai reput, muistaakseni, sillä kertaa; mutta pääsi vuoden päästä. Ja
kun hän kuoli, juhlittiin häntä kyynelin kuten uranuurtajaa, sekä
naisten että -- miesten!
Voi niitä kilttiä miehiä!
Nainen on säätänyt kaksi moraalilakia: toisen miehiä, toisen naisia
varten. Jos mies ja nainen ovat yhteydessä keskenään, sanotaan naista
marttyyriksi ("vietelty" tyttö parka) ja miestä raukaksi (sellainen
roisto ja viettelijä).
Miten tuollainen viettely nyt oikeastaan tapahtuu, sitä ei jokainen
tiedä kokemuksestaan; mutta Perustuslaki (luultavasti naisten salaa
säätämä) kieltää siitä puhumasta.
Jos tulee lapsi. Heti esiintyy laki ja mies tuomitaan _yksinään_
kustantamaan sen orpokotiin tai elättämään sitä. Miksei kumpaistakin?
Molemmathan tuosta suloudesta nauttivat. Jos mies ei jaksa maksaa,
pannaan hänet vankeuteen. Mutta nainen on vapaa! Tuo kurja viettelijä
saa siten vastata yhteisestä viasta.
Vielä: avioliitossa petetty aviomies on naurettava, petetty vaimo on
traagillinen. Päin vastoin pitäisi olla, sillä uskoton mies ei hommaa
perheeseen vierasta jäsentä, mutta vaimo kyllä usein hommaa. Ja
sitäpaitse on vaimolla suurempi velvollisuus pysyä uskollisena kuin
miehellä, sillä vaimo ottaa maksua mieheltä uskollisuudestaan; mutta
mies ei!
Naisella on siis kaksi moraalilakia.
Vielä eräs seikka. Vietellylle tytölle ei tule mitään muuta vahinkoa
kuin se että hän menettää naisväen kunnioituksen sentähden, että hän
oli typerä. Miehet naivat sekä vieteltyjä tyttöjä ja leskiä että
prostiteerattuja naisia. Ne eivät juonittele lainkaan niissä asioissa.
Vain naiset ja Björnson nykyään vaativat puhtaita nuorukaisia.
Nainen on kuten sanottu, aina kiskonut hyötyä pettämältään mieheltä ja
kiihoittamalla ja tyydyttämällä hänen auttamatonta intohimoaan, pitänyt
häntä rakkauden kahleissa.
Nainen kutsuu itseään, tuossa ijänikuisessa itsemairittelussaan,
nimellä Mykkä. Hän ei muka osaa puhua, ei vainkaan! Ja kuitenkin on
naisväen kieli aina Sokrateen päiviltä saakka kuuluisa. Mykkä! Hyvä se
että hän vaikenee seurakunnassa, sillä ken on valehdellut 6000 vuotta
ja kauemmankin, hän ei voi eroittaa totuutta valeesta. Hän, joka ei
koskaan ole ajatellut niin ainoaa hyödyllistä keksintöä eikä tehnyt
työtä, hän on menettänyt sananvaltansa kunnes hän katuu, kääntyy ja
tekee parannuksen.
Hän ei ole koskaan välittänyt mistään muusta kuin itsestään, ei
milloinkaan yleisasioista. Jos olisi tahtonut, olisi hän kauan sitten
ymmärtänyt hyvin kaikki yhteiset asiat.
Karakteristista muuten, miten nainen, joka sai valikoida kaikkia aloja,
valitsi vain kehnoja: keisarinnana ja kuningattarena on hän ollut
tyrannillinen, vähäpätöinen tai huono, abbedissana punonut konnan
juonia pappien kanssa, näyttelijänä ja nuorallatanssijana näyttänyt
ruumistaan, prostitueerattuna ja vaimona kaupannut hempeään.
Mitenkähän sitten naisten jumaloiminen on oikeastaan syntynyt ja mitä
se on? Minä arvelin ennen, että se oli pojan kunnioitusta äitiä
kohtaan, mutta pelkäänpä erehtyneeni. Minä en usko enää että on
erikoisen kunnioitettavaa "synnyttää eläviä sikiöitä." Mutta nainen lyö
rahaksi kaikki: äitiyden on hän saanut julistetuksi pyhäksi. Raskauden
aikana on hän irtautunut kaikista perheen emännän velvollisuuksista ja
on paukannut visusti miehen päähän sen, että häntä täytyy hoidella mitä
paraiten ja lellitellä mitä eniten. Hän on viekkaudella hankkinut
itselleen oikeuden tehdä mitä tahtoo yhdeksänä kuukautena. Hänen täytyy
loikoa sohvalla, lukea rauhallisia kirjoja, jotka eivät häntä säikytä
(ei Nordauta eikä Schopenhaueria), saada paraita ruokia, ajella
vaunuilla; ja mies ei saa inttää häntä vastaan, sillä siitä voisi
koitua ikävyyksiä lapselle. Ja mies uskoo mokomaa, vaikka hän tietää
alaluokan naisten synnyttävän helpoimmin sentähden, että he tekevät
raskasta työtä, uskoo, vaikka tietää lääkärin määränneen jonkun ensi
kertaa raskaana olevan naisen luuttuamaan lattioita. Hyvin käytetyn
yhdeksän kuukauden päästä, kun mies on lopullisesti dreseerattu,
tulevat muutaman tiiman kivut, huomatkaa, seuranaan mitä suurin ilo ja,
sanokaamme suoraan, nautinto.
Tämän parin tunnin kärsimyksen mies saa korvata elinkautisella
vankeudella.
Sitten on äidinrakkaus puhkeeva ihanina kukkina kuorestaan ja nainen,
äiti, madonna loistossaan ilmestyvä.
Äidinrakkaus ilmenee seuraavalla tavalla. Hankitaan imettäjä, joka
täyttää äidin "armaimman" velvollisuuden. Äiti on liian heikko
imettämään itse ja hänellä "ei ole antaa". Sitten jätetään äidinhuolet
lapsenpiialle, sitten koulun opettajattarelle ja vihdoin miehelle.
Äidinrakkaus on kuolemaa väkevämpi: kirjoittaa eräs herrasmies!
Jumaliste niitä herrasmiehiä!
Heti kun joku mies suurilla lahjoillaan saa vaikuttavan aseman,
ilmestyy nainen kiskomaan hyötyä hänestä ja alentamaan häntä.
Sokrateella oli vaimo, joka, kun ei voinut pakottaa miestään mairimaan
naisia, häpäisi hänet.
Kun Kristus tuli muotiin ja suurvallaksi, alkoivat naiset tuumia miten
saisivat hänestä hyötyä tai hänet viralta.
He eivät olisi hänestä hyötyneet, sillä hän oli naisvihaaja, siksi
panivat he hänet viralta. Kun hänellä ei ollut vaimoa, eivät he voineet
ylentää hänen vaimoaan miestä alentaakseen. Aprikoivat asiaa neljä
sataa vuotta, ja jo keksivät. Ottivat ja tekaisivat hänen äitinsä,
timmermannin vaimon, "Jumalan äidiksi." Kun kerran Jeesus oli Jumalan
Poika, niin oli Jumalan äiti Jeesuksen mummo. Kylläpä vaati tällainen
keksintö oikein naisen aivoja! Ei tämä tosin varsin viisasta ollut,
paremminkin hölmöä, mutta kavalaa se oli, sillä määrään päästiin. Mies
(Jeesus) oli pantu viralta ja nainen (madonna) nostettu valtaan.
Lahjakkaan marttyyrin sijalle typerä nainen!
Mutta sitten piti Jumalan äidin tietysti tulla äidiksi ilman
epäpuhdasta yhteyttä miehen kanssa.
Ja sitten tehtiin timmermanni Joosepista aisankannattaja ja sitten
julistettiin Jeesus isättömänä syntyneeksi kuten Phylloxera ja
mahoampiainen.
Sitten sopi nainen asioista pappien kanssa ja sitten poltettiin ne,
jotka eivät uskoneet tuohon ihanaan madonnaan.
Post-Scriptum.
Ylläolevan kirjoitettuani on eräs artikkeli Matriarkaatin historiasta,
tämän vuoden Nouvelle Revuessa maalisk. 15 p:ltä, yhä vahvistanut
epäilyksiäni siitä, että naisliike on palautumista naisvaltaan, joka
muinoin on ollut olemassa ja jonka peruja ovat naisen jumaloiminen,
madonnan palvelus, naidun naisen omistusoikeus y.m. Artikkelin tekijä,
Paul Lafargue, lopettaa kirjoitelmansa seuraavasti:
"Patriarkaalinen perhe on siis verrattain nuori yhteiskunnallinen muoto
ja se vihittiin monen monilla rikoksilla, jotka kaikki ehkä
tulevaisuudessakin uusiintuvat, jos yhteiskunnat koettavat jälleen
muodostua matriarkaateiksi."