Suomen selvlllä sanoilla,
Itse tietäisin asian,
Osajaisin arvionki,
Kuittikirjani katsella,
Lujat päätökset lukea.
Enkä varsin vaivoaisi
Esivaltoa viatta,
Oikeutta ilman syyttä,
Eikä kukkaro kuluisi,
Tuomiskontti tyhjeneisi.
Minä vielä mielessäni
Olen toivossa ilonen,
Että armas Keisarimme,
Estvaltamme vakainen,
Suomen suureksi iloksi,
Onneksi alamaistensa,
Sekä kansan kunniaksi,
Antaa käskyn armollisen,
Suomen sääyille sanoman;
Asettapi oikeuet
Suomen selvillä sanoilla;
Että suuri Suomen kansa,
Saisi kirjat kielellänsä,
Niinkun kaikki muutki kansat,
Mainitahan maailmassa,
Onnen helmassa elävän;
Kun on kaikki kirjotukset
Sillä kielellä samalla,
Minkä heille helmassansa,
Oma äitinsä opetti.
Sitä vielä Suomalaiset
Hyvin suurella halulla,
Ikävöivät itsellensä,
Että kuulu Keisarimme,
Majisteetti mainittava,
Joka käski koulupaikat,
Akatemiat asetti,
Käskis kouluissa lukea,
Opitella oppivaisten,
Suomen selviä sanoja.
Sillon saisi Suomen kansa
Armon auringon havata,
Pimeyen paksu pilvi
Sillon siirtyisi sivulle;
Eipä puuttune puheita,
Sekä selviä sanoja,
Tämän kielen kertojilta,
Asujilta ankaroilta.
Kyllä antaisi asiat
Wielä paljonki puhua,
Waan ei anna aika myöten,
Enkä jaksane jutella;
Josta päätän pännän juoksun,
Sulan seisatan samalla.
Mehiläisen Ainehisto.
Wuosikertoina 1836, 1837, 1839 ja 1840.
1. Runoja ja Lauluja.
W. 1836.
Wiipurin linna. — Suomen synty Tammikuulta.
Tauti. — Hekkalan Maria Helmikuulta.
Wedenkantaja Anni. — Miniä. — Naija Maaliskuulta.
Neitsen rosvo. — Härjän ampuja Huhtikuulta.
Kaunis tammi. — Ukot kirkkomäellä. Toukokuulta.
Kaarlo kuningas — Kiitos Keisarille. Kesäkuulta.
Tuiretuisen poika. — Tupakkiruno. Heinäkuulta.
Immen itku. — Waaraslahden Kaisa. Elokuulta.
Lisäys Suomen syntyyn.
Inkerin valitus. Syyskuulta.
Wiisaampansa vieressä yötä maannut.
— Nuotta-ankkurista. Lokakuulta.
Kummia. — Huotarin naimisista.
— Ilolle Marraskuulta.
Tyttö kehnolle kosialle. —
Muuttamalle kirkkoherralle. Joulukuulta.
W. 1837.
Kalevalan neito. — Ylistys Tammikuulta.
Kirjavaiselle.
Yhdeksän huolilaulua Helmikuulta.
Kadonnut poika. — Naimaruno. Maaliskuulta.
Joukosen nainen. — Ollilta ja Huhtikuulta.
perehestänsä.
Yhdeksän vanhaa sanaa. — Loholahden Toukokuulta.
markkinoista.
Tansin synty. — Huoliruno Mathias Kesäkuulta.
Reineksestä.
Repo. — Kettu ja hämähäkki. — Heinäkuulta.
Talkkousruno.
Seitsemän pientä runoa. — Ihalainen. Elokuulta.
— Elias ja Anna.
Kehotus laulamaan. — Pieksiäisen Syyskuulta.
panettelemasta.
Neljä vanhaa laulua. — Pohjanmaan Lokakuulta.
surkeudesta.
Kolme vanhaa laulua. — Kolme sanaa Marraskuulta.
Savon puolesta.
Ruotus ja Tahvanus. — Murheruno Joulukuulta.
Pielisen kirkkoherran Jakoppi
Steniuksen kuolemasta. —
Neittyen ihanaisuudesta.
W. 1839.
Mehiläisen entisestä olosta ja Tammikuulta.
nyt jälle ilmaumisesta.
Kansan lauluja. Helmi-, Maalis-,
Kesä-, Heinä- ja Elokuulta
Tietäjän runo. Huhtikuulta.
Kahviruno. — Kaksi koirarunoa. Toukokuulta.
Sururuno Iin pitäjän kirkkoherran Touko- ja Kesäkuulta.
Henrikki Suntin kuolemasta.
Runo postiluukusta. Heinäkuulta.
Juttu juhlajuomisesta, koottu Elokuulta.
kirkkokohmelosta. — Huolikaihos
Karjalassa (pispa Molanderin
kuolemasta).
W. 1840.
Kansan lauluja. Tammikuulta.
Kysymys Mehiläisestä. — Helmikuulta.
Kutsumusruno.
Koulunkäymättömän valitus. Maaliskuulta.
Runo tyttäristä. Huhtikuulta.
Onneton naimamatka. — Kaipaksen Toukokuulta.
elämästä.
Runo Suomen kielestä. Kesäkuulta.
2. Suomen kansan Sanalaskuja ja Arvuutuksia.
Löytyy usiampia melkein joka kuuosan lopulla vuosikerroissa 1836 ja
1837.
3. Satuja.
W. 1636.
1. Ukko ja kuolema. — 2. Kontio ja Tammikuulta.
hiiri. — 3. Linnut, nelijalkaset
ja yöleikko.
4. Paimen ja Ahti. — 2. Hepo ja härkä. Helmikuulta.
6. Jalopeura ja kettu. — 7. Hemonen. Maaliskuulta.
8. Susi ja akka. — 9. kaksi hevoista. Huhtikuulta.
10. Talohiiri ja metsähiiri.
11. Wähämielinen härkä.— 12. Kettu Toukokuulta.
ja korppi. — 13. Wanha leiona,
metsäsika ja aasi.
14. Sudet ja lampaat. — 15. Koira ja Kesäkuulta.
varjonsa. — 16. Kettu ja marjat
17. Simpukka ja kotka. — 18. Aarre. Heinäkuulta.
19. Leiona, lehmä, muohi ja lammas.
20. Hiiret ja tammi. — 2l. Kettu Elokuulta.
ja kukko.
22. Lampaat ja koira. — 23. Mehiläinen Lokakuulta.
ja kyyhkynen. — 24. Sääski ja härkä.
25. Mettiäinen ja muurahainen. — 26. Marraskuulta.
Mettiäinen ja hämähäkki. — 27.
Kotka ja jänis.
28. Kissa ja koira. — 29. Oinas ja Joulukuulta.
härkä.— 30. Warpunen ja poikansa.
W. 1837.
1. Paimenten tolvotuksct. — 2. Tammikuulta.
Kuninkaan palvelia ja kerjaläis-ukko.
3. Kissa ja leivonen. — 4. Susi ja Helmikuulta.
hevonen. — 5. Mies ja hevosensa.
— 6. Miehet ja rahakukkaro. —
7. Sammakko ja härkä.
8. Poika ja äiti. — 9. Kaksi koiraa. Maaliskuulta.
10. Koira, kukko ja kettu. — 11.
Sääski ja jalopeura.
12. Joki ja lähde. — 13. Waimo, Huhtikuulta.
miehensä ja kuolema.
14. Hirvi ja sormensa. — 15. Karhu Toukokuulta.
ja jalopeura.
16. Akka, kissa ja hiiret. — Kesäkuulta.
17. Kettu ja kissa.
18. Jänikset ja sammakot. — Heinäkuulta.
19. Pukki ja kettu.
20. Kärpänen ja poikansa. — 21. Isä Elokuulta.
ja poika. — 22. Pörastas ja leikko.
23. Kurki ja riikinkukko. — 24. Syyskuulta.
Orava ja pähkinä. — 25. Härkä
ja koira.
26. Harakka. — 27. Jänis ja Lokakuulta.
varpunen. 28. Humala ja katoja.
29. Omenapuu ja fiikunapuu. — Marraskuulta.
30. Kaksi kamelia. — 31. Sirkka
ja muurahainen.
32. Metsäsika, hevonen ja mies. — Joulukuulta.
33. Susi ja koira. — 34. Mies
ja Lempo. 35. Pääskynen ja muut linnut.
4. Suomen kansan muinas-asioiöta.
Jumaluus-opista; Tammikuulta 1836. — Lieto Lemminkäinen; Touko- ja
Kesäkuulta 1836, Tammik. 1839. — Tuonelasta ja Manalasta (k. Kehotus
laulamaan,); Syyskuulta 1837. — Alkuluomisesta; Joulukuulta 1839.
5. Suomen kansan ja maan tietohin koskemia.
W. 1836.
Wiipurin linnan jälkimaine; Tammikuulta. — Hekkalan Marian jälkim.
Helmikuulta. — Wedenkantaja Annin jälkim. Maalisk. — Suomalaisista;
Huhtik. — Kaunis tammin jälkim.; Nykyisista ajoista; Toukok. —
Kaarlo kuninkaan jälkim. Kesäk. — Tuiretuisen pojan jalkim. Heinäk.
— Waaraslahden Kaisan jäikim. Elok. — Karhunsyöjä; Kajaanilaisen
Talontytön vaate'omasuus; Kajaanilaisen talon poikamiehen vaate'vara;
Niityistä Kajaanin läänissä; Syysk. — Itkuvirsistä Wenäjän Karjalassa;
Syys- ja Lokak. — Juopuneen herran olosta; Erinomanen mies; Marrask. —
Jaakko Wallenperi; Joulukuulta.
W. 1837.
Braahen kaupungista; Tammi- ja Helmikuulta. — Katrina Maunuttaresta;
Helmik. — Matkakertoelma Hiiden linnan; Maalisk. — Tietoja Kiannon
kappelikunnasta; Huhtik. — Sanojen jälkimaine; Pyhäjoen pitäjästä;
Kuolasta 16 Helmik. 1837; Toukok. — Lyhyt kertomus Suomenkielisistä
sanomalehdistä; Elo- ja Syysk. — Pieksiäisen panettelemisesta,jälkim.
Syysk. — Pohjanmaan surkeudesta, jätkim. Lokak. — Uupu kolmea sanoa;
Lähteä Lappiin; Marrask. — Häätavoista Pääjärven seuduilla Wen.
Karjalassa; Jouluk.
W. 1839.
Suomen muinashistorioitsijoille mietinnäksi; Tammi ja Helmik. —
Kertomus muutamasta varkaudesta; Pään parannuskeino; Syysk. — Miksi
kutsutaan kotimaatamme Suomeksi; Ihmissusista; Marraskuulta.
W. 1840.
Runoniekkain kärsimisistä; Maalisk. — Jousesta ja suksista; Muinonen
Suomenmaa ja vanha Finlandi; Huhtikuulta.
6. Suomenkielen-opastollisia.
Suomen synnyn jälkim.; Tammik. 1836. — Suomen kielestä ja sen
nimisanoista; Maalisk. 1836. — Lisäyksiä Suomen sanastoon; Huhti- ja
Kesäk. 1836. — Sekasaatuja; Elok. — Suomenkielen lause'sanoistä; Loka-
ja Marrask. 1837. — Wenäjän Karjalan suomea; Marrask. 1837 (k. myös:
Häätavoista Pääjarven seuduilla; Jouluk. 1837. Jousesta ja suksista;
Huhtik. 1840). — Græca sunt; non leguntur; Loka- ja Marrask. 1839.
7. Suomen runo-opastollisia.
Ukot kirkkomaalla, jälkimaine; Toukok. 1836. — Suomalaisesta
kuusimittarunosta; Loka- ja Marrask. 1836. — Laulusta; Helmi- ja Kesäk.
1839. — Runoista; Huhtik. 1839. — Kysymys Mehiläisestä; Helmik. 1840. —
Muutamia sanoja runojen teosta; Maalisk. 1840.
8. Suomalaisia tarinoita.
Ketusta ja hukasta; Syysk. 1837. — Tuhkamosta; Jouluk. 1837. — Älykäs
morsian; Osansaanti; Mikäs talonpojan elää; Laahattu taethanko;
Osattoman osa; Worpii; Akan kylvörukous; Yö päivällä; Syysk. 1839. —
Akkain juomateko; Jalopeura, karhu, hukka ja hiiri; Waimon salaukot;
Matin kolmikertanen kuolema; Lokak. 1839. — Wähänäkijä tyttö; Rikka
ompeleessa; Paakunaisen nujakka; Huhtik. 1840.
9. Itämaan tarinoita.
Mirtsan näkö; Jouluk. 1836. — Neljä kultalintua; Heinä- ja Elok.
1839. — Tarina hävinneestä kultarahasta; Ystävät; Keino ylösherättää
kuolleita; Syysk. 1839. — Kuningasten onni; Uskonopin vaikutus; Suuttuu
viisaski; Lokat. 1839. — Tarina Abrahamista; Toukok. 1840.
10. Yhtä ja toista.
W. 1836.
Kiitos Keisarille, jälkimaine; Kesäk. — Tupakista, Tupakkirunon
jälkim.; Terveyden hoidosta; Heinä- ja Elok. — Mehiläiseen koskevia
kirjotuksia; Syys- ja Marrask. — Muistopuhe vainajalle talonpojalle;
Syysk. — Kuoleva joutsen; Marrask. — Waatteista; Jouluk.
W. 1837.
Liikunnosta ja levosta; Tammik. — Mielen liikunnosta; Ilosta ja
huvituksista; Helmik. — Paloviinasta, Naimarunon jälkim. Maalisk. —
Myrsky; Toukok. — Lähde; Kesäk. — Lasten vioista ja taudeista; Kesä- ja
Heinäk. — Yhteislä neuoja sairasten korjuusta ja holhomisesta; Ilmasta
terveyttä suhten; Heinäk. — Pilvistä; Usvasta; Auteresta; Sateesta;
Lumesta; Rakeista; Kasteesta ja Härmästä; Ukkosesta; Mielen muutos;
Elok. — Revontulesta; Tulipalloista; Tähtilennoista; Wesikaaresta;
Auringon ja kuun kehistä (eli sapeista); Syyskuulta.
W. 1839.
Laskuopista; Maalis-, Huhti- ja Toukokuulta. — Indialaisten kuolojuhla;
Syyskuulta.
W. 1840.
Uusia virsiä, kirkossa ja kotona veisattavia (tutkinto); Pilvien
suuruudesta; Maan viljelijöille. Sateen paljoudesta; Liikkuvista
pyhistä; Tammik. — Muuan sana Mehiläiselle; Helmi- ja Maalisk. —
Kärsiväisyys; Wakuus; Arabian sanalaskuja; Ihmisen ikä; Muutama sana
soiden viljelijöille; Toukok. — Humalikoista; Kesäkuulta.
Ilman näitä näin eritellen mainituita aineita on joka toinen arkki
Mehiläisestä historia-lukua, nimittäin: vuosikerroissa 1836 ja 1837
yhteistä ihmissukukunnan historiata alkuajoista ruveten ja 400
vuotta lähelle Wapahtajan syntymätä ulottuen; vuosikerrassa 1839
Suomen historiata, alkuajoista näihin nykysiin asti; ja 1840 Wenäjän
historiata alkuajoista 1500-vuosilukuun Kr.s.j.
Humalikoista.
Humalikko on parempi keväillä, kun syksyllä istuttaa. Maa lannoitetaan
ja löyhistetään kyynärän syvälle. Kiviseka maa on soveliaisin.
Istukkaiksi valitaan yksivuotiset, isot, valkiat juuret, korttelin
pituiset, kolmella eli neljällä silmukalla. Wanhemmat ja mustemmat
juuret eivät kelpaa ja pahentuneet paikat niistä muuten kelpaavistaki
istukasjuurista pitää ennen istuttamista pois leikattaman. Sitte
pidetään taimet ruohoista puhtaana ja havotetaan. Joka toinen vuosi
lannoitetaan sitä siansonnalla, havot otetaan pois lannoitusajaksi
ja pannaan sitte jälle paikallensa. Joka seitsemännellä vuodella
istutettakoon humalikko uuteen soveliaasen paikkaan.
Tynnyrin alasta maata humalikkona saadaan hyvinä vuosina 70 leiviskää
kuivia humaloita. Istukasjuuria saadaan köynnöksestä (humalavarresta),
jos taivutetaan maahan ja peitetään mullalla, paitsi latva, joka
jätetään kasvamaan. Semmoisesta köynnöksestä uloskasvaa usiampia
istukasjuuria.
Lehdet ja liikanaiset hyötövesat pitää sitä myöten kun ilmautuvat
alapuolelta köynnöstä pois nykittämän, josta humala kasvaa paremmin.
Nuoret köynnökset sidotaan oljilla seipäisiin.
Uutta humalikkoa laittaissa jaetaan maa esinnä pienihin neliskulma
aloihin, puolenkolmatta kyynärää jokainen kesketse. Jokaisen
neliskulman keskelle pistetään seiväs ja 7 eli 8 istukasta pannaan
ympäritse, noin korttelin verran seipäästä ulos, 5 tuumaa syvältä maan
sisään ja itusilmukat ylöspäin. Joka syksy pitää istukaspesille uutta
lantaa laitettaman, joka muokataan sisään maahan ja joka kevä luodaan
talvinen multa juurilta, koska myös liikanaiset hyödökset poisotetaan,
ja sia täytetään uudella mullalla. Humalikko taitaan myös leikkauksiin
jakaa, joka leikkaus 2 kyynärän levyinen. Seipäät pannaan keskelle ja
istukkaat laitoihin, päät seivästä käsin, vinoon.
Kun lehdet alkavat kellistyä ja humalatappo näkyä entistään
harvemmalta, sillon on aika ruveta pätkimään humaloita. Pätkintä
toimitetaan kuivassa ilmassa ulkona taikka haasioitaan (routotaan)
humalaköynnökset, kun herneet, vaan katoksen alle ja kuivalla säällä.
Sitte taitaan välitöiksi koska tahansa humalat pätkiä.
Kymmenen vuoden sisässä antaa humala tavallisesti 3 hyvää vuotta, 3
kehnoa ja 4 keskikertaista.
Köynnöksistä taitaan hampun tavalla liotettuna ja laitettuna saada
hyvää ja lujaa kangasta. Waan ne ei syksyssä kerkiä liota, jonka tähden
pitää kedolle talven alle jättää.
* * * * *
Usiammista syistä, ja erinomattain sen tähden, ettei ole saanut
tarpeeksi lukijoita eli muita ostajia, tulee Mehiläinen tällä
kuun-osalla lopettamaan työnsä ja toimensa. Sen, joka paheksu tätä
kesken lopettamista, soisimma itsensä rupeevan jotain sanomalehtiä
toimittamaan, ja ilman omaa työtä, huolta ja vaivaansa vielä
päälliseksi saaman omista varoistansa maksaa 300 ruplaa vuodelta, jota
ottajain kautta ei saada palkituksi. Niin on se tänä vuonna Mehiläisen
kanssa ollut. — Ne, jotka ovat pyytäneet tämän vuoden Mehiläistä ja
edeltä maksaneet koko vuosikerrasta, saavat tulevana syksynä eli
talvena loppupuolen Wenäjän historiasta palkinnoksi, joka heille
tulee postin kautta lähetettäväksi eli, joille niin paremmin sopii,
Helsingistä saatavaksi.
Lopuksi kiitämmä niitä, jotka lähettävillä kirjotuksillansa eli muulla
toimella ovat Mehiläistä autelleet. Mitä tulleista kirjotuksista ei
ole sihen sopinut, koemma jollain muulla tavalla vasta präntätyksi
saada. Myös on velvollisuutemme tiedoksi antaa, että 1837 vuosikerran
historia-osa on provasti Pietari Tikleeni vainajalta toimitettu; Suomen
historia, 1839 vuosikerrassa, Akademian oppilaiselta Johan Fredrikki
Kajaanilta; ja Wenäjän historia tässä vuosikerrassa kappalaiselta
Wesilahdessa, Gustavi Tikleeniltä.
Helsingistä 31 p. Toukokuussa 1840.
_Elias Lönnrot_.