ALPO. Perille -- taikka perikatoon --. Missään tapauksessa minulla
oikeastaan ei ole syytä pelkoon. Otin lainan isäni perindöä vastaan,
tällä kertaa vähä tuntuvamman. Endä sitte? Olisivat ne velkakirjat
sieltä kuitenkin katonneet vähitellen. Miks'ei yhtessä nipussa? Kun se
on kerran tehty, ei siitä toiste ole huolta. Ja Vallinkorva? Parempi,
että tulee pois näiltä seutuilta. Olenko minä joka näkemässä haukuttava
"halunkki"?
ILLBERG (tulee, tervehtää, pyyhkien otsaansa). Kuuma peive, kuuma
peive! (Menee konttoriin.)
Neljäs kohtaus.
ILVES (tulee vasemmalta). Nyt se tul'ki Vallinkorva' maakauppa
purettavaks' yhell tiell, -- vaatiit.
ALPO. Endäpä, jos se kauppa ei olekkaan purettavissa enemmän teitän
kuin patruunan voimilla?
ILVES. Sekö ... ohoh! Pitäköö kuriss halunkkiisa.
ALPO. Ettekö voisi puhua suuremmalla kunnioiduksella, jos oikein
koettaisitte?
ILVES. Ketä täss viel kunnioittaa? "Kärsää vajjaa --" Koht sielt kuuluu
ruuki ään' ja se sannoo: Vallinkorva' kauppa om purettava, ja palkat o
nostettava, ja Vallinkorva otettava takasii pajjaa'. Nii se sannoo. Nyt
onki mei pojall ohjakset.
ALPO. Kehukaa siitä patruunalle, ei minulle!
MARTTA (on sillä välin tuonut pöydän, tuolin ja kirjoitusneuvot
pihamaalle).
VILHO ja ILLBERG (tulevat konttorista).
VILHO (puhuu hiljaa Ilvekselle).