ALPO. Niin on. (Itsekseen.) Mitä ihmeitä?
MARTTA (tulee palvelijain ovesta). Vallinkorva onki tuoll kellariss.
ALPO. Häntäkö varden tänne nimismies haetaan?
MARTTA. Niin kait.
ALPO. Vallinkorva ei kuulunut olleen yöllä kodona. Muija vaan oli ja
halkoryssä. Salama kirkkaalta taivaalta. Mikä senkin ryssän toi tänne
näin varhain? En ehdinyt itse ensin järjestää kassakaappia. Nyt voi
asia tulla huomatuksi liijan aikaseen.
MARTTA. Ilmanks minnuu aavistutti.
ALPO. Aavistuksista minä vähättelen, mutta näitä velkakirjoja on
vaarallinen pidää kauvan hallussaan. (Pyörittää rahakaapin avainta
sormessaan.)
MARTTA. Viskaa tuonn koskee', se avain!