MOLEMMAT. -- salalaatikko.
AINO (huomaa Puhoksen tulevan). Jo alkavat tulla!
ELSA. Nyt siis on sinun kannettava kortesi --!
Toinen kohtaus.
AINO (astuu siltaa kohden).
PUHOS. Täällpäiks Keisar' _nyt_ liikkuu pyyvyksillää?
AINO ja ELSA. Keisari --?
PUHOS. Ka inssinyör'. Eiks siinn oo yks pitkä' huiskia, siljänaamane
mies?
AINO. Mitä pyydyksiä hänellä on?
ELSA. Lohia joskus onkii huvikseen.
PUHOS. Ka lohist en tiijä, (veitikkamaisesti katsoen Ainoon) mut särkii
pyytää ... kirkassilmii, supukkasuit.
ELSA (näyttää ymmärtävän).
AINO (hämillään). Löytyykö koskessa särkiä?
PUHOS. On erähii, rantamill.
AINO. Empäs minä ole saanut.
PUHOS. Ka (matkii, nenäänsä puhuen) "toisinaa syöp', ja toisinaa ei
syö", sano' Joensuu' rikas.
AINO (ei huomaa tarkoitusta).
ILVES (tulee vasemmalta. Puhokselle). Yksi'ks sie tääll vast ootki?
PUHOS. Ka yksi', meikäläisiä.
ILVES. Ens'mäine ku Esa taivaass!
AINO. Olette menossa pyytämään palkkain lisäystä?
PUHOS. Ka on aije.
ILVES. Näi kessää vastekka: talve vara hankittava.
ELSA. Mutta _teillähän_ on työtä ympäri vuoden, varma tulo kesänsä,
talvensa.
ILVES. A kesäst-aikaa määtiiä muuall tienaat enemp'.
AINO. Entäpä jos ette sitte talveksi pääsekkään takaisin tehtaasen?
Kerronko pienen sadun, hyvin lyhyen?
PUHOS. Männööhä _lapsill_ saakkunoi!
(Huuhka, Jäntti, Ijäs y.m. työmiehiä tulee vasemmalta.
Pysähtyvät kuuntelemaan, Ijäs koko ajan toisten selän takana.)
AINO. Oli kerran koira, jonka oli onnistunut siepata suuri lihapala
suuhunsa. Käveli porraspuuta myöten virran yli. Katsoi veteen: luuli
näkevänsä toisen koiran, jolla oli vielä isompi lihapala.
ELSA. Vesi näet isontaa kuvan.
AINO. Ahneus petti viisauden: koira hyppäsi virtaan, ryöstääkseen
tuolta toiselta hänen saaliinsa. Sitä haukatakseen aukasi suunsa:
pudotti oman lihakappaleensa, jonka virta vei. Samalla kuvakin katosi.
Sai kylmän kylvyn päällepäätteeksi. Sen pituinen se.
HUUHKA. Parahiks' ol'ki nii ahneell!
USEAT. Koiraks vertaa!
AINO. Ei millään lailla! Tahdoin vaan kehoittaa ajattelemaan
pitemmälle, tulevaisuuteen.
JÄNTTI. Tääll ollaa kuolevaisii.
PUHOS. Kuha' saap' päivän iltaa' ja henge huomisee.
(Antero tulee oikealta. Elsa ja Aino menevät huvimajaan.)
ILVES. Tuoltha patruun tullookki!
JÄNTTI (huolissaan). Männää, vellot, tasa'iest'!
HUUHKA (Puhokselle). Nyt sie paa kieleis ohueks'!
ANTERO. Miehillä taitaa olla konttoriin asiaa? Se on kiinni jo, juhlaa
vasten.
PUHOS (ottaa lakin päästään, kumartaa kömpelösti). Myö täss ollaa tultu
ni kumppaniloihi ku issemmökki puolest anomaa' patruunalt lissää
nykyisii' työpalkkoin.
JÄNTTI. Kesält vaa.
ANTERO. Olen sitä omasta ehdostanikin ajatellut, mutta ei näyttäisi
kannattavan --
ILVES. Jos jättäs' vähemäks' ne maaostot!
ANTERO. Kellä on nureksimista niissä? Puhos: etkö saanut täyden hinnan?
Huuhka, Jäntti --?
USEAT (vitkastellen). Veittä huokiall!
ANTERO. "Huokealla" se on totta! Muuten minun varoillani ei olisi
tehdasta tuossa. Mutta _pilkkahinnalla_ en ole --
USEAT. _Polust_ ootte ostant!
ANTERO. Aivan pilkkahinnalla en ole ottanut keltään, vaikka joku olisi
antanutkin.
USEAT. _Vallinkorvalt_ --?
ANTERO (keskeyttäen). Vallinkorvan kanssa minulla ei enää ole mitään
tekoa, eikä _saa olla_ teilläkään.
USEAT. Mut _meill o_.
JÄNTTI. Panniit ehoks', jott Vallinkorvaa ei pitäs' ero'ttaa työst.
ANTERO. _Siihen_ ainakaan minä en suostu.
ILVES. Kyll ne sitä vaatiit.
USEAT. Yhte'ne assii.
ANTERO. Vaikka ajattelisikin työmiesten kiinnittämistä tehtaasen,
_osalle_ ... että heilläkin olisi sananvaltaa, niin _aina tässä täytyy
jonkun olla isäntänä_.
ILVES. Ka patruunha isäntä lienöö.
ANTERO. Mikä isäntä se on, joka ei saa itse päättää, kenen pitää
työssään, kenen ei? -- Ei, hyvät miehet! Jos minulta kerran _isännyys_
otetaan, menköön _tehdas myös_! Seiskoon ... tai kävelköön, yhdentekevä
siinä tapauksessa.
(Äänettömyys.)
USEAT. A _palkoist_ --?