ELSA. Mutta kaikella on rajansa.
ANTERO. Rajansa! Jos minulla ei itselläni olisi ollut rajaa, tiedättekö
mitä olisin voinut tehdä täällä karjalan talonpoikain parissa -- ja
mitä olen tehnyt? Kaikki maaostoni kestävät päivän valon -- ja sitä ei
voi sanoa joka mies minun paikallani, uskokaa jos tahdotte.
VILHO. Vaikka niin on, suree kuitenkin vapaa talonpoika mennyttä
maataan.
ANTERO. Huolettomampi heillä nyt on elanto, paljoa paremmat tulot
tehtaan palveluksessa. Kovempi työ ehkä, vaan lyhempi päivä.
ELSA. Mutta niin eri asema. Sen minäkin käsitän. Ei entistä
perhe-elämää: sielullinen häiriö, hyppäys -- Uusi piirre!
AINO. Niin, Elsa: uusi piirre.
VILHO. Ja _se on juuri heikkous_ tällä tehtaalla, että vanhimmat,
vaikuttavimmat miehet ovat entisiä maanomistajia, salaisia vihamiehiä
kaikelle liikkeelle ... joko tieten tai tietämättään.
ANTERO. No, Vallinkorva esimerkiksi? Enhän saa häntä kauppaan, vaikka
kuinka koettaisin.
VILHO. Arvaa, että asia on kipeä enolle.
ANTERO. -- ja tahtoo kiskoa, ei muuta. Tuskin itse ymmärtäisikään
oikeuksiensa arvoa: suurin vedenomistaja täällä, neljäsosa ... ylikin,
kosken voimasta. Ja aikoinaan olisin sen saanut kohtuhinnalla. Mutta
nyt --! Sillä on joku neuvonantaja.
VILHO. Ken se olisi?
ANTERO. Kukas muu kuin se meidän "Hyytelö" ... mikä se nyt oli: "Joel
Hyyteläinen"?
VILHO. Ei se peijakas ole tyhmä.
ANTERO. Hänellä on asioimisia sillä taholla. Tyttärenkin kanssa jotain
väliä.
VILHO. Tavoittelee sitte myötäjäisiä?
ELSA (hiljaa). Tarkoitatteko Alpoa?
ANTERO. Häntä. Niin -- kukapa maailman menon arvaa.
AINO. Entäs Saarelan Hilja?
ANTERO. Sehän hänellä nyt on olevinaan kierroksessa.
VILHO. Mutta minä en suo sitä hänelle.
ANTERO. Siin' on koira heinäkuorman päällä: itse ei huoli eikä anna
muille.
VILHO. Muille kyllä joutaa minulta, vaan ei hänelle.
ANTERO. Miksi niin "joutaa"? Kaksisataa tuhatta Saarela aina vastaa.
Käyt mulle yhtiömieheksi.
VILHO. Kelpaisihan sillä jo yrittää.
ANTERO. Totta puhuen, minä olen helisemässä, jos kurssi yhä laskee. Nyt
jo on työ ja tuska suorittaissa sitoumuksia.
ELSA. Etkö saattaisi jättää koko pörssikeinottelua, kun sinulla siitä
on niin paljo huolta ... näin etäällä?
ANTERO. Mielelläni jättäisin, mutta mitä ajattelisi Pietarin
liikemaailma? Kaikki afeeriystäväni siellä, melkein. Vielä en ole
saanut tappioita, mutta aina silloin on vaara tarjona, kun täytyy
toimia silmät ummessa, onnenkaupalla.
VILHO. Palkkoja siis ei edes voitaisi nostaa?
ANTERO. Ei tuntuvasti.
AINO. Tehkää setä kulta, mikä suinkin on mahdollista! Heillä on niin
raskas työ.
ANTERO. Ja sinulla niin hyvä sydän, pääskyseni. (Silittää hänen
hiuksiaan.) Ei, tehdasta on pakko laajentaa, ennenkuin voitto tuntuu
missään.
VILHO. Teollisuuslaina?
ANTERO. Niin .. taikka Saarelan Hilja. Kiinnityslainaa näet en voi
saada, jos tehdas osaksi on vieraalla maalla, ja toisella sananvaltaa
koskessa. Oletko perillä asiasta?