ALPO. Jättäkäämme ne asiat! Monelle on käynyt pahemmin.
LYYLI. Niin ... oli sulla muitakin: kaikenlaisia, joille tuhlasit rahaa
ja "teeskentelit lempeä", niinkuin itse sanoit. Kauhistuttaa vieläkin
se elämä!
ALPO. Jaa, pyhä Cecilia! Noilla siveyssaarnoilla et ketään vetä
puoleesi, vaan pikemmin karkoitat.
(Vallinkorva ja Kaisa tulevat. Kaisa käy puuhaamaan
potaattia tulelle).
VALLINKORVA. Joks ollaa kaikk' kesälinnut tultu?
ALPO. Niin, aijon saata asiamme päätteesen ... pyrkiä vävyksenne.
(Tervehtävät.)
LYYLI. Juhannusaattona ovat häämme, isä.
VALLINKORVA. Jo mie kuulin äijiltäis. (Alpoon kääntyen.) Mieheks' ku
herennet, hyvä kaikk'! Teit' ruukkilaisii mie paljo en oo osannt uskoo.