Harmaja ravaa ja kiessit ne heiluu,
Ja maantien santa se tuiskaa,
Kun tällainen poika lauleskelee
Ja pullon suuta muiskaa. (On maistavinaan.)
Tyttöjä viedään kupparin oppiin,
Vaan poikia sotakouluun --
LYYLI (tuo kahvikupin talrikilla pöydälle, sivulta, melkein takaa).
Tehkää hyvin!
VILHO (säpsähtää, huomaa vaatteet seinällä, katsoo häntä hyvin
pitkään). Anteeksi! En huomannutkaan... Talon tytär vai --?
LYYLI (kestää hänen katseensa). Niin.
(Palaa entisille toimilleen. Eräitä kertoja
vielä heidän katseensa kohtaavat.)
IJÄS. Eiks nää Helssingiss olleet oo tuntevinnaa tointoisijaa?
HUUHKA. Isoha se on kaupunk'... Kuka niit kaikkii!
PUHOS (Vilholle). Hyväks siell ol' sotaväess?
VILHO (laittaa puolikuppista). Mikäs, kun ei laske ikävää likelle!
KAISA. Sorjii kuuluut oleva' Helssingiss tytöt.
VILHO. Kauniita, kauniita, ylen kauniita ja sangen kohteliaita!
IJÄS. Ja niit o ni vietävän paljo!
VALLINKORVA. Oikeeks on inssinyörill sotamiehe kurssi?
VILHO (Lyyliin katsoen, kuin hämillään). Vielä näkyy pysyvän hammas
karkeana.
IJÄS. A raakiutuu siell. Lihanki syövät raakann. (Vallinkorvalle.)
Muista sie kuppiais, Vallinkorva!
(Aikoo täyttää myös Vilhon kuppia.)
VILHO. Ei! Minun on lähdettävä.
VALLINKORVA. Iikka saap' tulla soutajaks': -- Huonollaine venekki
meill' o, vuotava.
VILHO (Iikalle). Osaat kait sinä uida?
IIKKA (panee nuttua ylleen). A mie? Niiku lohen poika!
(Menee.)
VILHO (Lyylille, sitte muille). Hyvästi, neiti! -- Hyvästi!
(Ottaa kapineensa ja menee.)
LYYLI (punastuen). Hyvästi!
VALLINKORVA. Tääks se ol', jota hyö "Keisariks'" kussuut ruukill?
PUHOS. A tää. Louhka mies!
IJÄS. Suoraluontone mies, mut utala naisii'.
HUUHKA. Ja _sie_ et oo yht-vähhää ... pelkäät pimiäll!
(Vallinkorvalle.) Et sie taho rommii, Vallinkorva?
VALLINKORVA (ojentaa kuppinsa). Enne' mie oon isse ilman ku pian suun'
tyhjänn.
IJÄS. Äijäks sie oikee pitä'sit hintaa maallais? .' Vallinkorva.
VALLINKORVA. Mitä sie täst ostelet? Lyylinkää kanss teill ei tullt
mittää.
IJÄS. Saan mie rahhaa, ostan koko tilan.
HUUHKA. Kyll tää rahhaa saap', älä sie siint --!
PUHOS. O ruukiss rahhaa!
IJÄS (silmää nuhtelevasti ja polkee jalalle Puhosta).
KAISA. A patruuna' halunkkiiks työ oottenki?
IJÄS. Ei täss mitä halunkkii olla. (Vallinkorvalle.) Siehä isäntä oot,
Jaakko!
PUHOS. Myö pois, ku hää on halukas! Mitä sie täll roskapaikall? Paremp'
maa miult o männt.
HUUHKA. Ja miult.
VALLINKORPI. Mitäs miull siint jääp' issellein, jos talloin myön?
IJÄS. Ka rahat jääp'.
HUUHKA. Jo siull alkaat oll lapseiski vauraat --!
VALLINKORVA (keskeyttää). Jääp' siint mitä rahhoi! Patruun viep'
velastaa.
IJÄS. A mut jos maksaakki lissää? (Kuiskuttaa korvaan.) Ja se maksaa
hyväst' järkiää.
VALLINKORVA. Mie en puutu patruunan kauppoin, sen tiijätki!
PUHOS. Eik siust oo yhellaine myyvä kell vaa?
VALLINKORVA. Ei märkääkä! Joutaa männ avissuonii', määtiiä jääp' viel
minullki tähett.
PUHOS. Oot sie jäykkä!
VALLINKORVA. Mie en ookka vas'ka lihast! Miut ku täst ajjaa pois
maaltain, kassokoo kinttujaa! Mie siell en selkä vääränn seisokkaa...
(Katsoo tiukasti heitä silmiin itsekutakin.) Enkä --
HUUHKA. Mitä sie?
VALLINKORVA. Mie siit en juoksekkaa halunkkinn, raha' iest!
IJÄS. Ka suoraan ku puhutaa, ni saatas' vähä parissaa myöki... Käyp'kös
se siull katteiks', jos sie saat ommais ja hiuka enemp'?
VALLINKORVA. Mitä hää siintki viinamyönnist Kaisaa?
HUUHKA. Jos lie vanha suola janottant.
VALLINKORVA. Mitä sie sill tarkoitat?
HUUHKA. Ka en mittää. -- Kuppiis' jäähtyy!
VALLINKORVA. Sano selviks' "vanhat suolat"! Mieshä sie oot?
HUUHKA. Ka eiks se enne' vanhaa' pitänt silmää tähän Kaisaa', tyttönn
olless?
KAISA. Mitä sie männeetalvisist lumist!
PUHOS. Tää ol'ki nuorenn kaunis ja rikkaa' nimess. Tyhjäst se patruunki
alko'.
HUUHKA. Mut tää ol' ylpiä, tää Kaisa.
KAISA. Siinn ei oo päten alkuu, siinn assiiss ensikää!
VALLINKORVA. Alku siinn o ollt ja hyvä. En miekää sokia ollt sinä
aikann.
KAISA. Mitä ne siitt siull kuuluut, vanhat assiit?
VALLINKORVA. Kuuluut miullki vähä. Mitäs sie oot kiistänt valleeks'?
(Kuin itsekseen.) Voiti mie sillo hänet, (tarttuu pulloon) mut isse
tään sain hentuksein.
IJÄS. Oisha patruun heittänt sen viinajutu, ku oisit tehnt kirjat.
VALLINKORVA. Väkisi miult ei saaha. Viekööt nyt Kaisan, ku tahtoot!
KAISA. Enkä mie suostu siihe talo' myömisee. Sattuu Ilkastki mies
tulemaa'.
IJÄS (Vallinkorvalle). Siehä isäntä oot! (Kuiskuttaa korvaan.) Kyll myö
hinnall voitas' soppii.
KAISA. Tarvitaa maakaupass vaimoltki myönytys. Mut velast ku mänenöö,
sill ei mitä maha.
HUUHKA. Eiks käyvä pihamaall loikomaa'?
IJÄS. Siell onki viiliämp'.
PUHOS. Kuiva jo näky' oleva'.
IJÄS. Mie maksan kaikk' kahvit.
KAISA. Oisiks viis' pennii kupist --?
IJÄS (heittää 2-markkasen pöydälle). Siinn o viinastki!
VALLINKORVA. En mie myönni takkei!
HUUHKA. Ota pois, o Ijäksell rahhaa!
VALLINKORVA (pistää rahan taskuunsa). Eihä raha oo pakana.